— Eikö mennä Luodolle syömään päivällistä, ehdotteli Aarne, kun olimme tulleet Kauppatorille.
Meri kimalteli päivänpaisteessa ja raitis tuuli tuli suolantuoksuisena ulapalta. Luodon akkunat olivat liekeissä ja Viaporin vihreä kirkonsipulikin säteili. Tähtitorninmäen samettirinteet loistivat vasta kasteltuina kuin nurmet ainakin. Ja kalalokit kirkuivat satamassa kilvan laivojen nostokoneitten kanssa.
— Voisimmehan alkaa saaristolaiselämämme Luodolla; tänään on mainio päivä…
— Ei mennä, pyysi rouva Auer. Ollaan järkeviä ja mennään kiltisti kotiin. Minä olen tänään vähän väsynyt…
Ja hiukan omituisella äänellä lisäsi hän:
— Harvoinhan minä pyydän sinua kotiin!
He nousivat raitiovaunuun. Sillalla kääntyi Telma Auer hymyillen varottamaan:
— Muistakaa, mitä Teiltä pyysin.
Kello kilahti ja vaunu lähti vierimään hyvää kyytiä Kaivopuistoon päin.
9.