Yhtäkkiä oli Antti Autio saanut ajatuksen tyhjiin aivoihinsa:
— Millä voitte nuo väitteenne todistaa?
Mutta toisella oli heti ollut valmiina vastaus:
— Minun toverini, tanskalainen laulajatar, joka piti seuraa mustapartaiselle pankinjohtajalle, kuuli kaikki. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan, hän voi todistaa…
Tuskan hiki oli noussut Antti Aution otsalle. Juuri nyt pitikin skandaalin sattua! Ja melkein toivottomalla äänellä oli hän kysynyt:
— Kuinka paljon Te vaaditte?
Kylmästi ja varmasti oli nainen vastannut:
— Tuhat markkaa.
Antti Autio oli reväissyt auki äsken sulkemansa kirjekuoren; sitten oli hän sanaakaan sanomatta tarjonnut setelin naiselle.
— Meidän välimme ovat siis selvät! oli tämä sanonut ottaessaan vastaan rahan ja ojentanut hymyillen hansikoidun kätensä.