Ja samassa hän oli kahissut ulos huoneesta.
* * * * *
Kauppias Antti Autio loikoi tuolissaan ja mietti tuota juttua. Täyttäisikö hän uudelleen kirjekuoren, vai antaisiko koko lahjoituksen jäädä sikseen? Tuhat markkaa on sentään suuri raha… Mutta kuta tarkemmin hän asiata aprikoi, sitä selvemmäksi kävi hänelle, että nyt oli hänellä kenties vielä suuremmat syyt ostaa nimensä ympärille kiitollista kunnioitusta.
Ja hän otti kapean shekkivihon pöytälaatikostaan…
Sitten kaivoi hän lompakostaan kukkien mukana tulleen käyntikortin, luki vielä kerran siihen kankeasti ja koukeroilla piirretyn "kiitoksen eilisestä lahjasta" ja repi sen pieniksi siruiksi.
2.
Päivälliset olivat erittäin onnistuneet; puheet tosin olivat enimmäkseen lyhyitä ja leikillisiä, mutta niitä oli sensijaan monta.
— Jumalan kiitos, ettet kutsunut tänne naisia, sanoi isännän vieressä kunniapaikalla istuva pöhöttynyt vuori-insinööri ja pyyhkäsi kiiltäviä Yorkshire-kasvojaan. — Täällä saa ainakin rauhassa syödä ja juoda…
Mutta samassa nousi kaupungin kaljupäinen pormestari pitämään puhetta poissaolevalle emännälle — uskolliselle ja ymmärtävälle puolisolle ja rohkaisevalle työtoverille… Se oli runollisen lennokas ja monikoristeinen puhe, joka päättyi hyvä-huudoin vastaanotettuun ehdotukseen, että rouva Aution luo lähetettäisiin lähetystö viemään kukkaistervehdystä.
Ja soittokunta soitti "Naisen ylistyksen".