Heidän koko käytöksestään voin kuitenkin päättää, että he odottavat — ketä, sitä en tiedä. Ja nyt vaivaan päätäni miettimällä, kuka se on, jonka tuleman pitää. Ei se voi olla lihakauppias, sillä hän on jo ollut täällä, ei myöskään jäänajaja, sillä edellisinä aamuina hän on tullut vasta myöhemmin. Mutta kenties olutkuski — —? Vähitellen tulen aivan vakuutetuksi siitä, että se on olutkuski.
Mutta syvyydessä jatkavat siivoojattaret paukutustaan ja puhettaan. Toisinaan he keskeyttävät työnsä ja kuuntelevat. Mutta ei kuulu vieläkään rattaitten kumeaa jyrinää pimeästä porttiholvista. Ja pieksäminen jatkuu entiseen tahtiin: pauk, pap, pauk, pap…
Olen seisonut akkunan ääressä jo vähintään puoli tuntia. Tulijaa ei vain kuulu eikä näy. Olen juuri aikeissa sulkea akkunan ja mennä ulos, kun äkkiä portista kuuluu ukkosen jyrinää. Heti taukoaa paukutus. Ja aivan oikein: olutvaunut ajavat pihaan.
Mutta tuskin ovat ne pysähtyneet, ennenkuin paukutus alkaa uudelleen. Nyt eivät naiset enää keskustele, pieksävät vain, vinhemmin kuin ennen. Alan jo epäillä, että sittenkin olen erehtynyt, etteivät he kuitenkaan olutkuskia odotelleet, ja suljen akkunan lähteäkseni ruokasaliin aamiaiselle.
Portaita laskeutuessani päätän pyhästi jättää koko jutun sikseen; minua suututtaa, että mokomaan olen aikaani tuhlannut.
Mutta miten onkaan! Kun tulen ruokasaliin — se on toisessa kerroksessa valitsen pöydän piha-akkunan luota ja ruokaa odotellessani avaan akkunan. Olutvaunut ovat aivan sen alla ja siivoojattaret niin lähellä, että pöly tunkeutuu sieramiini.
Piha on hirveän musta, alaston ja kolkko kuin köyhän havuton hauta. Ja naiset! Toinen on aivan tavallisen näköinen, lyhyenläntä, pyylevä tyllerö; toinen pitkä ja luisevan laiha, kulmikkaita kasvoja hallitsee kokonaan terävä linnunnokka, jonka alla on hyvin pieni suu aivan verettömine huulineen.
— — — Olutkuski on kantanut sisään viimeisen korinsa. Hän on valmis lähtemään ja on juuri hyppäämäisillään istuimelleen, kun pitkä siivoojatar päättäväisesti astuu hänen luokseen.
— Minulla olisi vähän puhumista Sumperille, sanoo hän ja pyyhkii hihallaan hikisiä kasvojaan.
Sumperi komentaa hevosia pysymään paikoillaan, kietaisee ohjasten perät pyörän rummun ympärille ja jää hajasäärin seisomaan.