E ole ennen huomannut, miten paljon ihmiset puhuvat Telma Autereesta. Ihmiset ovat ilkeitä; kun sanotaan, että jostakin henkilöstä paljon puhutaan, niin merkitsee se miltei aina, että hänestä puhutaan pahaa.
Miten olikaan tohtori Katajan korttikutsuissa? Joku tuli maininneeksi Telma Autereen nimen — ja sitten se alkoi. Kilvan riennettiin tapausta tarkastelemaan eri puolilta. Jokaisella oli oma näkökohtansa, jonka hän välttämättä tahtoi kiskoa kortena yhteiseen kekoon. Herraseurassakin käy keskustelu vilkkaaksi vasta silloin, kun jostakin nimitetystä naisesta voidaan kertoa jotain "pikanttia" — sehän on se sana, jonka alle ilkeys peitetään. —
Oli lauantai-ilta, eikä robbertteja kovinkaan kiirehditty. Aluksi oli puhuttu politiikkaa, mutta siihen väsyttiin hyvin pian. Sitten käännettiin puhe naisiin. Keskustelun sävy oli tietenkin hyvin vapaa, katsantokannat aivan ennakkoluulottomat. Ensiksi puhuttiin sukupuolesta yleensä, mutta sitten tuli valkokätinen pankkiherra kortteja jaellessaan maininneeksi Telma Autereen nimen.
— Niin, sanoi kanslisti ja pyyhki nenäliinaan liituisia hyppysiään, hänhän on kuulemma oikea nykyaikainen Salome.
— Vietti ruumistuneena, huomautti tohtori Kataja vastaansanomattoman varmasti.
Toinen tohtori, joka siihen saakka oli piirrellyt laskuja pöydän vihreään verkaan, puuttui nyt puheeseen. Hänellä oli huolellisesti hoidettu kristusparta ja juutalaisnenä.
— Luulen, sanoi hän melkein lapsellisella äänellään, että kysymyksessä on degeneratsioni; isä oli, mikäli olen kuullut, alkoholisti. Voihan siis olettaa hyvällä syyllä jonkunlaisen "maniian"…
— Hyvä veli, keskeytti Kataja isällisesti, vaikka hän olikin puhujaa koko joukon nuorempi, voihan sitä kutsua sairaudeksi, jos niin tahtoo, mutta eihän se ollenkaan muuta asiaa…
Pankkiherra maalasi kaksi herttaa. Ja siitä tuli ison slammin peli, joten keskustelua ei päästy jatkamaan ennenkuin peli on loppunut.
Kristuspartainen ihotautien-lääkäri sai nyt ensiksi kiinni juorujen punaisen langan päästä: