Me sanoimme myös nimemme, joten esittäytyminen oli suoritettu.
— Suostuisitteko ottamaan pestin laivaani? Kun määräys tulee, olen valmis lähtemään johonkin guanon lastauspaikkaan ja sieltä guano-lastissa Eurooppaan.
— Emme tänään voi antaa teille vastausta, kapteeni, sanoin.
— Niinpä niin. Tuumikaa asiaa, hän sanoi.
Kävelimme ympäri laivassa, joka oli todella komea ja hyvin hoidettu alus, tutustuimme miehistöön sekä ensimmäiseen ja toiseen perämieheen — kolmashan oli karannut. Kaikki olivat mielestämme reilun näköisiä ja mukavia miehiä. Kapteenin tytär Teresia tuli ujosti Chimbin luo ja otti hänen kätensä.
— Saanko olla ystävänne, signorita? — Saanko minäkin olla teidän ystävänänne? sanoi Chimb.
Molemmat tytöt menivät laivan peräpuolelle ja näkyivät vähän ajan perästä istuvan käsikoukussa kajuutan katolla vilkkaasti keskustellen. Ensimmäinen perämies ilmestyi keskikannelle kalanpyydysvehje kädessään.
— Kokki, tulepas tänne kalanperkausvehkeinesi!
— Tulen, herra ensimmäinen perämies. Nyt alkoi kalanpyynti ilta-ateriaa varten. Laivan sivu oli täyteen sulloutunut lentokaloja. Nämä kalat ovat suuruudeltaan, näöltään ja maultaan samanlaisia kuin meidän järviemme siiat, se ero vain, että evät ovat suuret kuin linnun siivet ja on niiden taso samansuuntainen ruumiin kanssa eikä poikittainen, kuten meidän kalojemme. Lentokalat hyppäävät vedestä korkealle ja lentävät pitkät matkat suurien kalojen ahdistamina. Purjehtiessa niitä ei voi pyydystää millään tavalla, vaikka niitä ehtimiseen näkee lentävän.
Lentokalan pyydyksenä käytetään rautaristikkoa, jonka keskellä olevaan tuppeen on kiinnitetty varsi. Vastakkaisella puolella ristikkoa on kahdeksan väkäpiikkiä. Kalat ovat ihan lähellä vedenpintaa vieri vieressä. Kun pyydys lasketaan omalla painollaan kalaparveen, tarttuu sen joka väkään kala. Muutamassa minuutissa oli tuulastettu lentokaloja riittävästi illalliseksi. Vähän loitommalla laivan sivusta uiskenteli petokaloja. Mainittakoon niistä barakuto, noin puolen tai koko metrin pituinen, hauen näköinen ja makuinen petokala. Lentokalat pakkautuvat kiinni laivan sivuun, eivätkä lähde siitä hätyyttämälläkään. Sitä vastoin petokalat ovat arkoja, eivätkä uskalla tulla laivan sivulta ottamaan saalista.