Päivä alkoi mennä mailleen. Suuri, komea, punainen kuningatar aurinko ei ollut enää kuin korennon korkealla äärettömyyttä muistuttavan taivaanrannan yläpuolella. Laivan kannet oli puhdistettu. Monet kymmenet taklaasiin johtavat, purjeiden ja raakapuiden hoitoon ja johtoon kuuluvat köydet oli kääritty nauloihinsa. Keskikansi oli tilava. Siinä olisi ollut tilaa vaikka tanssia franseesia. Molemmat nuoret naiset tulivat, kädet toistensa vyötäisillä, alas kajuutan katolta. Ylähangan puoleisessa kajuutan kulmassa heitä vastaan tuli kapteeni, menossa peräkannelle. Tytär kuiskasi muutamia sanoja isälle, joka katseli totisesti ja kieltävästi lapseensa. Tytär katsahti vielä kerran, ihan kuin ohimennen, isäänsä, mitään sanomatta. Silloin kapteeni veti suunsa hymyyn ja silitti tytön kiharoita. Chimb toi Teresian luoksemme ja esitti meidät hänelle meidän seisoessamme nojautuneina alahangan reilinkiä vastaan ja katsellessamme aurinkoa, jonka alalaita juuri kosketti vettä.
Alkoi kuulua jouhisoittimien viritystä. Kajuutan katolla istuivat kapteeni ja hänen molemmat upseerinsa. Kapteenilla oli suuri harppu edessään, ja upseereista toisella sello ja toisella viulu. He nousivat seisomaan ja soittivat iltarukouksen, johon laivamiehet, lakki kädessään, ja Teresia yhtyivät. Kun viimeinen sävel oli vaiennut, oli aurinkokin lakannut näkymästä. Pieni Chimb oli langennut polvilleen liikutuksesta. Olihan hän Limassa ollessaan kuullut soittoa ja laulua, ja hänellä oli itselläänkin kaunis ääni. Mutta on sentään toista kuulla soittoa laivassa, jolla on valtameri kaikupohjanansa. Sitten hän kai tunsi itsensä niin mitättömäksi tuon sivistyneen tytön rinnalla. Teresia oli kyllä monin verroin sivistyneempi, mutta niin vaatimaton ja antelias, että olisi lahjoittanut pois enemmän kuin hänellä olikaan. Vähässä ajassa Chimb oli tutustunut kapteenin tyttäreen. Teresia auttoi uuden ystävättärensä kajuuttaan saamaan virvoitusta ja lohdutusta.
Kaakkoispasaadi, joka täällä korkeiden vuorten suojassa oli heikko, oli nyt vastoin tavallisuutta tyyntynyt. Yökin jo lähestyi. Suurimmat tähdet saattoi jo erottaa taivaalta. Me pakolaiset olimme ensin päättäneet mennä aikaisin levolle, mutta emmehän mekään olleet puusta tehtyjä, vaikka olimmekin hiljan olleet "vetäjinä", sen jälkeen istuneet arestissa, ja viime yön viettäneet rottahelvetissä. Tähtiyö Andeilla on suurenmoinen, mutta täällä vetten päällä se on jumalallinen. Päätimme siis viipyä taivaan alla muutaman tunnin iltayöstä. Kapteeni antoi meille luvan oleskella kajuutan katolla. Chimb oli ottanut laivan prinsessan paksun huivin hartioilleen, mutta heitti sen pian pois, sillä täällä oli yö lämmin, eikä kuten Andeilla väliin hyvinkin viileä.
Etelä-Amerikan länsiranta on lämmin, mutta itäranta, jota vastaan pasaadi puhaltaa, on viileä. Teresia oli pujahtanut kajuuttaan, joten Charles ja minä jouduimme istumaan molemmin puolin Chimbiä. Tähtien luku lisääntyi nopeasti. Etelässä matalalla näkyi komea etelänristi, Crux australis, johon kuuluu yksi ensi luokan, kaksi toisen luokan, yksi kolmannen ja yksi neljännen luokan tähti. Mainittu ryhmä ei näykään tänne sen korkeammalta, koska se on Circum Polaris. Callao sijaitsee 12°4' eteläistä leveyttä ja 77°14' läntistä pituutta. Kuta eteläisemmällä leveysasteella ollaan, sitä korkeammalla on etelänristi. Oli suurenmoista istua ankkurissa olevan laivan kannella ja katsella Tyynenmeren, maailman suurimman valtameren, avonaiselle selälle.
— Tämä hetki on suurimpia elämässäni. Vähät menneistä koiranpäivistä! Tämä korvaa moninkertaisesti kaikki!
— Ei minulla tällä kertaa ole mitään halua Englantiin, sanoi Charles.
Samassa tuli laivan prinsessa ja otti Charlesin paikan, mutta hän ei pitänyt sitä kauan.
— Tulin vain sanomaan hyvää yötä. Tuletko kanssani, Chimb, vai jäätkö kannelle?
— Luulen, että saamme maanjäristyksen tänä yönä. Minua niin painostaa. Ei ole vallan monta vuotta siitä, kun maanjäristyksen yhteydessä suuri hyökyaalto vei laivat tältä kohdalta Callaon torille, sanoi Chimb.
Menimme kuitenkin muut paitsi vahti viimein nukkumaan.