— Earth quake (maanjäristys)! kuului monesta suusta samalla kertaa. Ennen kuin kuulin tuon sanan, oli minussa hirveä vaiva. En tietänyt, mikä minun oikein oli, mutta mielestäni koko ruumistani tärisytti, ja olin tukehtumaisillani. Menin muiden kanssa heti ulos kannelle. Laivan peräpuolelta kuului myös "earth quake". Kaikki seisoivat ja katselivat toisiaan. Laiva tärisi ja mastot ja tangot sekä koko taklaasi vapisivat niin, että luultiin niiden putoavan alas.
— Kapteeni! Pistäkää ulos kaikki kettinki molemmille ankkureille, huusi Mack Henderson.
Kaikki miehet ja naiset kiirehtivät kokkapuolelle. Toiset nostivat ruumasta kettinkiä ja toiset pistivät sitä ulos. Salamoita iski kaiken aikaa. Ei tarvinnut puuhata pimeässä. Tuon tuostakin tuli aalto ja nosti laivan kokkaa. Tunsimme, miten ankkurit kyntivät pohjaa. Mutta tunsimme myös, kuinka ne viimein tarttuivat kiinni. Nyt ei pelätty niin paljon "torille" joutumista, jos vain kettingit kestäisivät. Mutta voisivathan ne katketakin.
Kettingit kestivät. Me emme joutuneet torille, emmekä edes rantaan.
— Mack Henderson! kuului kapteeni huutavan.
— Täällä! vastasi Mack.
— Kiitos teille! Te meidät pelastitte.
— Kiittäkää tuota noin, hän meidät pelasti. Hän kuiskasi minulle:
"Entä ankkurikettingit, eikös niitä pidennetä."
— Signorita Lauricocha! Kiitos teille! huusi kapteeni.
— Muistelin kuulleeni sanottavan laivoista, jotka suuressa järistyksessä joutuivat torille, etteivät ne olleet laskeneet tarpeeksi kettinkiä, sanoi Chimb.