Istuimme ja loikoilimme penkeillä. Meillä ei ollut mitään ruumiin eikä hengen vaivaa. Ilma oli ihana, mutta näköala kammottava. Katselimme vaunun peränpuoleisesta ovesta taakse jääviä maisemia. Syviä rotkoja ja paljaita, elottomia vuorenharjanteita! Ei meitä peloittanut laisinkaan. Olimmehan kokeneet monituisia erilaatuisia vaaroja. Luulimme jo olevamme kuolemattomia. No ja entäs sitten, jos kuolemakin kohtaisi! Juttelimme kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä. Täällä Andeilla pyrkii vähän väliä tulemaan nälkä, jonka vuoksi suosittelisin laihoja ja vähäruokaisia menemään Andeille oppimaan syömään. Mutta ne, joilla ei ole mitä söisivät, pysykööt poissa. Siellä ei minun luullakseni elä montaa päivää ruuatta. Toista oli meidän. Söimme syömistämme hyvää kuivaa evästämme ja joimme ihanaa vuoripurovettä, jota Fred anniskeli tinapikarilla.

— Pojat! Ei ole enää kuin pari kolme tuumaa sangon pohjaan, huomautti Fred.

— Ei hätää, onhan toinen sanko vielä täynnä, kohta tulee vedenottopaikka.

Koetimme taas nukkua kovilla penkeillä. Kovalla olimme kyllä oppineet nukkumaan, mutta emme kovassa röykytyksessä. Maallisessa merenkäynnissä tulevat jäsenet ja koko ruumis kipeiksi, olipa siihen tottunut tai ei, mutta merellisessä merenkäynnissä tulee tottumattoman keskipalkkaan outo tunne, eikä ruoka tahdo pysyä sisässä. Oli ollut jo monta vesipaikkaa, missä junamme oli seisonut, mutta Chimbiä ei ollut näkynyt.

— Mikähän Chimbiä vaivaa? Lieneekö hän sairas vai alakuloinen, kun ei astu ulos jäseniään oikomaan, sanoi joku meistä.

— Minä luulen, ettei hän ole junassa, sanoi toinen.

— Pysyköön vain vaunussa, kyllä hän on mukana.

Olimmehan päättäneet olla näyttäytymättä ennen kuin saavumme perille.

— Tunnin kuluttua juna seisahtuu ja jää viettämään yötä, sanoin.

Juna seisahtuikin kohta sen perästä lähelle siltaa, joka johti erään rotkon yli. Perimmäisestä vaunusta näkyi junan etupää, koska rautatie teki kaaren. Alas astui mr. Malcolm ja aikoi auttaa Chimbiä, mutta tämä ei näyttänyt huolivan avusta, vaan hyppäsi itse alas. Mack veti suutaan nauruun ja höpisi itsekseen: