— Luultavasti he ovat murhanneet Chimbinkin. Signorita on pelastanut minun henkeni; nyt on siis minun vuoroni koettaa pelastaa hänen henkensä, jos se enää on pelastettavissa.
— Jos minä pääsisin tuota köyttä myöten ylös, niin menisin ottamaan selkoa asiasta, sanoi Charley.
— Charley ja mr. Stonefield eivät pääse köyttä myöten ylös, ja Fred on liian siivo, siis minä nousen laivaan, sanoin.
— Pysykää ihan lähellä vannasta, että pääsemme köyttä myöten takaisin veneeseen, jos hengissä palaamme. Jos alkavat pommittaa teitä, niin vetäytykää ensi hädässä vannaksen alle.
Otin veneen perätuhdon alla olevasta lokerosta kapteenin revolverin, jossa oli neljä panosta, ja pistin sen poveeni. Puoli minuuttia sen jälkeen seisoin Mackin mainitseman hytin raollaan olevan ikkunan luona. Sieltä kuului hiljaista puhetta. Tunsin selvästi Chimbin ja Mackin äänet. Ihmeellistä, ajattelin — mutta ei tässä ollut ajattelemisen aikaa.
— Minä olen West, mitä tietä pääsen sinne?
— Odota vähän, sanoi Mack ja tuli samassa ulos kajuutan etupuoleisen oven kautta.
— Kuinkas sinä?
— Ole huoleti! Ei täällä ainakaan suurta hätää tule. Koko laiva on sikahumalassa, paitsi tuo nuori ensikertalainen, jonka kapteeni illalla komensi buuvenpramiraakapuulle. Hän istuu hytissä rouva Fiddlerin ja Signoritan luona.
Minä pujahdin ilmoittamaan heille, että kaikki on lähtövalmista. Rouva Fiddler itkee signoritan lähtöä, ja signorita ei tahtoisi jättää häntä yksin petojen raadeltavaksi. Herrat upseerit, ensimmäinen ja toinen perämies, makaavat viinakuolluksissa salongin lattialla. Toisella on revolveri kädessä ja toisen takataskussa on revolverinpää näkyvissä. Aioin koettaa ottaa pois revolverit, mutta jätin sen vielä sikseen. Nyt ei enää ole mitään vaaraa; pirut ovat jo siksi kuolleita. Menimme salonkiin. Täällä oli kauhea pisconhaju. Pedoilla ei ollut parempaa juoma-ainetta, siksi olivat täyttäneet itsensä tuolla halvalla, haisevalla Perun köyhän kansan viinalla. Etelä-Amerikan länsirannikolla on tämän väkijuoman nimi pisco ja itä-rannalla casache.