— Ota sinä, West, nyt toimeksi noiden ampuma-aseiden kaappaaminen.
— Kyllä.
Ennen kuin Mack ennätti ehdottaa, miten tämä kaappaus tapahtuisi, oli se jo tehty. Se roisto, joka piti asetta kädessään, puristi kättään kovempaan kiinni ja murisi koskettaessani asetta, mutta lähtihän se silti irti.
— Nyt olemme herroja tässä laivassa; meillä on neljä revolveria ja laivassa tuskin ainoatakaan.
Kun tulimme hyttiin, oli rouva Fiddler polvillaan Chimbin edessä.
— Jos lähdette pois, tappavat roistot minut.
— Ja myöskin minut, sanoi Chimb.
— Minut ne luonnollisesti ripustavat raakapuunpäähän, sanoi ensikertalainen.
— Kuulkaa, mitä sanon teille, rouva Fiddler, ja sinä ensikertalainen. Te, rouva, kokootte heti korvakoristeenne, rintasolkenne, jalokivenne, sormuksenne, kultaketjunne, rahanne ja arvopaperinne sekä laivan vakuutuskirjan, jos sellaista on. Sinä ensikertalainen et kokoo mitään, sillä sinulla ei luullakseni ole mitään koottavaa. Etkä sinä saa pistää nokkaasi kanssiin, missä juopuneet roistot nukkuvat. He voisivat herätä, sinä et osaa pitää suutasi kiinni.
— Mainitsemanne kalleudet ovat tuossa pienessä raudoitetussa kirstussa. Viekää se, jos tahdotte. Jos kuolen, on Lelu perijäni. Muistakaa, mitä olen sanonut, että uskallatte pelotta vannoa, mitä olette kuulleet. Minä en aio lähteä laivastani ja toivon, että signorita lupauksensa mukaan ei jätä minua yksin tänne. Onhan toivoa, että jään henkiin.