Panimme parhaan pakkaus- ja köyttämistaitomme näytteille, ja sitten rasvakimpale yli reilingin.
— Älkää säikähtäkö, mrs. Fiddler, jos vähän kastutte, me laskemme teidät veneen viereen veteen. Emme uskalla laskea teitä veneeseen, ehkä loukkaantuisitte.
Laskimme hänet sitten niin nopeasti kuin mahdollista — ehkä vähän liiankin nopeasti. Hän ennätti vain huutaa ai!, mutta oli ihan vaiti, kun pehmoinen tuli pehmoista vastaan — vesihän on pehmoista. Meidän täytyi sitten vetää vene perävannaksen alle ja tukea sitä pitämällä kiinni ruoripultista; muuten emme olisi saaneet rouvaa veneeseen.
— Mitä nyt aiotte tehdä minulle? kysyi kapteeni.
— Laskemme teidät laivaanne niin pian kuin olemme ottaneet tuon ensikertalaisen veneeseen. Samassa näkyikin nuorukainen laskeutuvan köyttä pitkin veneeseen.
— Saanko revolverini? kysyi kapteeni.
Ette voi saada sitä nyt, mutta myöhemmin mahdollisesti. Meillä on teidän upseerienne revolverit myös.
— Vai niin, ja sitä paitsi olette ryövänneet ja viekoitelleet emäntämme rouva Fiddlerin ja nuorimman jungmannin pois laivastani. Te olette runnelleet ja kiusanneet minua kuin villit. Jäseneni tuskin enää paranevat. Mutta kosto tulee!
Kapteeni piteli kiinni siitä köydestä, joka oli ollut meidän kulkuneuvomme laivan ja veneen välillä, ja alkoi kiivetä sitä myöten ylös.
— Ette te sitä tietä pääse laivaan, me viemme teidät paraatirapulle.