Kun kapteeni sitten vaivalloisesti oli noussut veneestä laivaan, huusi Mack: — Syökää Englannin suolaa!
— Kosto tulee! vastasi kapteeni ja heristi nyrkkiään.
XII.
On kulunut viikko seikkailustamme bluenos-laivalla. Elevaattorisilta saatiin korjatuksi eilen, ja tänään tuotiin jo ensimmäinen proomullinen guanoa laivaan. Särkyneiden lastauslaitteiden korjaus kävi nopeammin kuin uskallettiin toivoa.
Columbian peräkannella istuu tavallista enemmän ihmisiä. Ei täällä tällä kertaa mitään tanssiaisia ole, eikä otaksuttavasti tule olemaankaan enää Huanillasissa oloaikanamme. Meillähän on rouva Fiddler — hän on ollut täällä siitä asti, kun jätti ryövärilaivansa. Sitä paitsi täällä on Polly King, mrs. King ja kapteeni King. Laivamme orkesteri soittaa kajuutan katolla. Naiset ja kapteeni King istuvat ryhmässä ja kuiskailevat — viimeksi mainittu on viime aikoina ruvennut viihtymään erinomaisen hyvästi naisten seurassa.
Ei hän välitä herroista, eivätkä nämä hänestä. Kokkapuolella pyydystetään kaloja illalliseksi — pääasiallisesti lentokaloja. On myös saatu barakutoja, kauniita petokaloja. Mutta niitä pyydystetään aamupäivällä, silloin kun käy tuuli tai ainakin pieni tuulenhenki, ongella, lentokalankappale syöttinä. Lentokaloja otetaan merestä tuulastusraudalla, kuten aikaisemmin olen kertonut.
Ryövärilaivasta pelastamamme nuorukainen, ensimmäisen matkan poika, on erittäin innostunut ja onnistunut kalamies. Pidämme kaikki hänestä. Koska laivassamme on liian vähän miehiä, tulee hän jäämään Columbiaan jungmanniksi.
Ryövärilaivassa oli tapahtunut suuri muutos. Sen lippukippari istui Huanillasin "calabussissa", poliisiputkassa. Guanokaupungissa oli tällainenkin vahvoista laudoista rakennettu laitos, jota vartioivat tarpeen vaatiessa tasavallan sotamiehet. Virkaatekevänä päällikkönä ryövärilaivassa oli Columbian ensimmäinen perämies Thomas Scott, joka rautakourin piti ohjaksia käsissään. Sudet — ensimmäinen ja toinen perämies — olivat muuttuneet lampaiksi ja miehistö tottelevaiseksi ja ahkeraksi. Piru, joka asui bluenosien ja villien miesparkojen sisässä, oli pantu nahkakukkaroon, jonka suun Thomas Scottin rautakourat olivat vetäneet kiinni. Mainitut asiat oli matkaan saanut neuvosto, johon olivat kuuluneet laivojen päälliköt ja Perun tasavallan edustaja Huanillasissa.
Laiva lastasi paraillaan guanoa. Emme tienneet, eikä tietänyt mrs. Fiddler itsekään, tulisiko hän jäämään Columbiaan ja lähtemään siinä pois tältä oudolta ja autiolta rannikolta. Ahtaus Columbian peräpuolella oli tuntuva. Mutta saksalaissyntyinen kunnon kapteeni Franck tapasi vain sanoa, että "kyllä sopu sijaa antaa". Hauska, hyväsydäminen perulainen upseeri Americo Pedro — lukija muistanee hänet ampumapaikalta, jossa hän oli näyttänyt, mitä ainetta sydämensä oli — aikoo koettaa jatkaa matkaansa jollakin laivalla, joka tulee lähtövalmiiksi ennen Columbiaa. Mrs. Fiddleristä on tullut toinen ihminen. Chimb, tuo ihmeellinen ja suloinen nainen, jota koko veden päällä kelluva Huanillas jumaloi, ja jonka edestä moni olisi valmis astumaan elämän rajan toiselle puolelle, on parantanut hänet. Tämä rouva ei ole ilkeä eikä tuhmakaan ihminen, niin kuin olisi voinut luulla hänen ensi esiintymisensä perusteella Columbiassa; päinvastoin. Jouduttuaan kunnon ihmisten pariin oli hänestä tullut toinen ihminen. Chimb ja Polly King kielsivät häntä enää astumasta jalkaansa ryövärilaivansa kannelle.
— Älkää astuko siihen laivaan enää, vaikka saisitte uuden päällystön ja miehistön. Muisto siitä elää aina mielessänne. Pieni Lelu sanoi, ettei hän koskaan mene siihen: ennen hyppää mereen.