Charles ymmärsi nyt kerta kaikkiaan, ettei teräs pysty timanttiin.
Ilmat ovat pitkät ajat olleet kauniita. Tyytyväisyys loistaa kaikkien silmistä. Naisetkin hengittävät myötätuulta. Chimb on terve sekä sielultaan että ruumiiltaan. Hän loistaa kuin kultamalja kiilloitettujen kuparikasarien keskellä.
Kaloista ei ole puutetta. Lentokaloja emme ole maistaneet sitten Huanillasin. Bonitoja on ruvennut näkymään viime päivinä, ja on niitä joitakuita jo saatukin, mutta vain maistiaisiksi. Maistinpalat on tietysti annettu naisille. Nämä kalat, joita leikillä sanotaan porsaiksi, koska ne ovat pyöreitä ja lihavia, ovat erinomaisen kauniita. Ne ovat jalan, parin pituisia ja hyvin arkoja. Minkäänlaiseen uistimeen ne eivät tartu, vaan niitä ongitaan istuen halkaisijapuomin päässä, valkoinen kangastilkku syöttinä.
Jim Peg istuu usein, kun hänellä on vapaavahti, mainitussa paikassa, säkki sidottuna puomiin, ja koettaa narrata bonitoja onkeensa. Nämä tarttuvatkin helposti, mutta vain toinen puoli joutuu säkkiin, toinen tempoo itsensä irti. Lelu seisoo kokkaäyräällä Pegin onkiessa. Kalat hän vie naisille. Chimb ei pane paljoakaan arvoa kalaruoalle. Eihän Andeilla kaloja pyydystetä eikä syödä! Pyöriäisiä voisimme pyytää minkä verran tahansa, mutta harppuunin käyttäminen on tässä laivassa kielletty.
Olemme sivuuttaneet Juan Fernandez-saaret. Ne jäävät kauaksi väylästä, joka kulkee Chilen rannikon ja mainittujen saanen keskivälitse. On vielä pitkä matka Kap Horniin. Olemme vielä lämpöisessä vyöhykkeessä. Saimme sentään tänään muistutuksen siitä, että Kap Horn lähenee meitä tai oikeastaan me sitä. Ehkäpä se oli Kap Hornista sarvenpäästä — lähetetty tervehdys, joka merkitsi: Pitäkää kiirettä!
— Jo liikkuu valaita. Kuuletko, West! sanoi Fred, kun seisoin vieressä hänen ollessaan peräsimessä vähää ennen kello kahta yöllä.
— En kuule mitään, sanoin. Kului vähän aikaa.
— Kuuletko nyt?
— Kuulen. Kaukaa kuului tuulen tuoma hiljainen puhallus. Sitten kuului samanlaisia puhalluksia joka haaralta, ja viimein ylähangan puolelta laivan takaa kova, pitkä puhallus. Olimme joutuneet valasparveen. Nyt oli kello kaksi.
— Lyö, Fred, neljä lasia, että kuuluu, niin saamme nähdä, onko noilla hyvät korvat. Fred teki työtä käskettyä. Ainakin Chimb kuuli lyönnit ja tuli kannelle. Kokkapuolelta kaikui myöskin tavallista kovemmat vastauslyönnit.