Ei tullut lisää esteitä! Juna saapui vuorokauden myöhästyneenä New Yorkiin. Täällä oli mr. Christopherilla aikaa hankkia itselleen vaatteita, matkalaukkuja ynnä muuta. Hän tiesi eurooppalaisten arvostelevan miestä vaatteiden mukaan. Joka päivä hän oli sähkösanomanvaihdossa Atlantin toisella puolella olevien kanssa.

XX.

Columbia on kauan sitten leikannut kravun kääntöpiirin. Lähenemme Kanarian saarten leveyttä. Ilmat ovat viime päivinä olleet tavattoman kauniit, mutta tuuli on vastainen. Käänsimme aamulla laivan ja purjehdimme paraillaan ylähangan halsseilla. Pasaadivyöhykkeestä tultua maistuu luoviminen puulta. Tuuli on ollut niin heikko, ettei ole ollut mitään merenkäyntiä. Yöllä se on vähän puhaltanut, mutta, tyyntynyt päiväksi, niin että laiva töin tuskin on totellut peräsintä.

Sivuutamme laivan, joka näyttää Englannin lippua ja ilmoittaa tahtovansa merkkilipuilla puhutella meitä. Se ilmoittaa olevansa hädässä. Me vastaamme: "Autamme, jos voimme." Laivasta lasketaan vesille vene, joka alkaa tulla meitä kohti. Me käännämme laivamme alahangan halsseille ja suuntaamme venettä kohti. Vauhtimme on niin pieni, että laiva tuskin tottelee peräsintä. Apua pyytävä laiva koettaa pitää etukeulansa vastatuuleen ja purjeet on prassattu niin, ettei laiva kulje juuri mihinkään päin. Kun vene, jota neljä miestä souti yhden pitäessä perää, on tullut tarpeeksi lähelle Columbiaa, näemme sen sivussa laivan nimen: Rose Fiddler.

— Herra jumala! Hän on tullut tänne saakka minua noutamaan, minua uskotonta, petollista, sanoo rouva Fiddler ja rientää hyttiinsä pukeutumaan hääpukuunsa.

— Juokse tuon hullun perän, Peg, äläkä laske häntä kannelle! Hyppää vielä mereen, sanoi kapteeni.

Rose Fiddlerin ensimmäinen upseeri nousi laivaan ja kertoi laivassa leivän olevan loppumaisillaan; muonaa ja vettä kyllä oli runsaasti, joten se riittäisi Englantiin saakka, jollei tuuli rupeisi niskottelemaan ja pysyttelemään vastaisena.

— Ettekö vielä ole perillä, vaikka lähditte Huanillasista pitkät ajat ennen meitä? kysyi kapteeni Franck.

— Olemme olleet Port Edgardissa Falklannin läntisellä saarella, korjauksen alaisena.

— Kuinka ette itse ole pitemmällä, kysyi vuorostaan Rose Fiddlerin ensimmäinen upseeri kapteeni Franckilta.