Columbian asukkaat tunsivat, että oli tapahtunut käänne historiassa. Jos kohta kaikki iloitsivat siitä, että pitkä matka, joka oli tarjonnut vaaroja ja kärsimyksiä, mutta myös iloa, kohta oli päättyvä, valtasi heidät kaihonhenki.
Kaipasimme jylhiä Andeja, Huanillasia, ihanaa kaakkoispasaadia,
Falklannin saaria ja ehkä Kap Horniakin.
Tulin sattumalta vaihtaneeksi muutamia sanoja Chimbin kanssa. Lokasin laivan vauhtia elämän vauhtia — Pegnappula piti rullaa, josta mittanyöri juoksee ulos, ja Chimb hoiti hiekkalasia. Hiekan juostua loppuun ja minun pysäytettyäni nyörin juoksun, sanoi Chimb:
— Hiekan loppuessa kädessäni olevasta lasista minusta tuntui, että se merkitsee elämän loppua.
— Niinhän se merkitseekin — kerranhan elämä loppuu, se on vain ajan kysymys. Jos tästä lähin pidätte hiekkalasia kädessänne, niin pyöräyttäkää se ympäri, ennen kuin hiekka on kerinnyt juosta loppuun, niin ette saa päähänne tuollaisia ajatuksia ja kuvitelmia.
Aamun koittaessa tuuli oli käynyt vireämmäksi. Rose Fiddler oli jäänyt hyvän matkaa taaksemme. Lyötäessä kahdeksaa lasia, kello kaksitoista päivällä, näkyi siitä vain mastojen huiput. Runko oli vaipunut merenpinnan alle. Kello kaksi, neljä lasia, oli se näköpiirimme ulkopuolella. Tuuli on vielä etelässä. Se puhaltaa ylähangan looringista, siis kaikkein edullisimmalta taholta. Kaikki purjeet ovat päällä ja vetävät, sekä raaka- että staagipurjeet kilpaa. Ei yksi tahdo olla toistaan huonompi. Suuri lintu lennättää miljardien lintujen monituhatvuotisia jätteitä edistämään Euroopan peltojen kasvullisuutta.
Jo rupeaa näkymään savuviivoja taivaanrannalla. Nämä leikkaavat kurssimme, koska kulkevat vanhan ja uuden mannermaan väliä. Ei niitä ole monta.
— Voi miekkosia, jotka pääsevät eteenpäin ilman purjeita! Ei heidän tarvitse henkensä uhalla liikkua taklaasissa eikä reivata. Mutta: Audiatur et altera pars; eihän höyrylaivan miehiä sanotaankin merimiehiksi, vaan mustakaartilaisiksi.
Columbia luovii, hiljaisen tuulen puhaltaessa pohjoisesta; sillä on siis vastatuuli. Poissa on pasaadi, ihana ilma ja myötätuuli, joka lennättäen vei meitä uusia oloja kohti ja pian on erottava meidät toisistamme. On lyöty kahdeksan lasia — kello on kahdeksan illalla. Ilma, joka on ollut harmaa ja tarjonnut meille lunta vasten silmiämme, on selvinnyt, ja täysi kuu paistaa heleästi. Ylähanganvahti on kannella, ja sen päällikkö, kapteeni, on ylhäällä. Minun ei siis tarvitse olla ruorimiehen ja kompassihuoneen luona. Me neljä ja Chimb seisomme kokkaäyräällä ja katselemme pyöriäisten piirtämiä kultaviivoja.
— Kyllä tuuli kohta kääntyy myötäisemmäksi, koska nuo pyöriäiset kulkevat vasten tuulta, sanoo Mack.