— En minä näe.
— Siellä se on aina.
— Ei nyt ainakaan, vaikka vetoa lyötäisiin.
— No tämä onkin ensimmäinen kerta, kun minä seison tässä sitä näkemättä. Mutta kamalan suuri se on, se on varmaa. Se on paljon suurempi kuin tuo kanto.
— Tuossa ainakin on sen jalka, sanoi Tikka osoittaen muutamia jälkiä, jotka hän juuri oli huomaamatta tehnyt omalla leveällä kämmenellään.
— Kas nyt, sanoi Mäihä voitonriemuisena. — Eikös se olekin suunnattoman suuri.
— Onpa kyllä. Eikö teiltä ole viime aikoina lehmiä kadonnut?
Kummallista kun uskallatte asua niin lähellä sellaista petoa!
IV
VERILÖYLY KALPEANAAMAN SIIRTOKUNNASSA
— Kuulkaas kaverit, minä tiedän vasta muhkean koivun — tarvitaanko tuohta?