— Mitä te, herra Clark, arvelette jousista ja nuolista?
— Minä en halusta käyttäisi niitä suurta riistaa, kuten karhua ja hirveä vastaan, mutta hyvä olisi, jos haulikot hävitettäisiin ja pientä riistaa tapettaisiin vain nuolilla. Nuoli joko varmaan tappaa taikka lentää kokonaan ohi. Se ei tee raajarikkoja, jotka pääsevät pakoon kuollakseen jossakin syrjäisessä sopessa. Lintuparveen kun ampuu nuolen, niin se ei pyyhkäise satoja, niin kuin nuo kirotusti hajottavat haulikot. Ne ne tekevät lopun kaikesta pienestä riistasta. Vielä ne kerran keksivät semmoisen pyssyn, joka ruiskuttaa hauleja samalla tavalla kuin automaattikivääri luoteja, ja kun jokaisella houkalla on hallussaan semmoinen, niin vielä ihmetellään, minne kaikki pieni riista on kadonnut.
Ei, minä olen niitä vastaan. Jousi ja nuolet eivät hävitä ja kysyvät enemmän erätietoa ja edustavat parempaa urheilua — nimittäin pientä riistaa vastaan. Eivätkä ne pidä sellaista maailmanlopun räiskettä, ja sitä paitsi aina voidaan tietää, kuka ampuja oli, sillä jokainen nuoli on merkitty.
Jan oli pahoillaan, ettei Kaleb puolustanut nuolta isoakin riistaa vastaan.
Erämies oli nyt päässyt hyvään alkuun; tänä päivänä hän näytti olevan kylläkin halukas tietojaan antamaan, ja Jan oli siksi viisastunut, että ymmärsi "laskea kosken, niin kauan kuin vettä oli".
— Kuinka laatikkoloukku tehdään?
— Mitä eläintä varten?
— Minkkiä varten.
— Eivät ne kelpaa pyydettäviksi tätä nykyä, ja poikaset tarvitsevat emäänsä.
— En minä sen vuoksi, minä vain tahtoisin piirustaa sen.