— No se ei taitaisi eläintä vahingoittaa, kunhan et vain pidä sitä vankeudessa liian kauan. Onko teillä lautoja? Me tavallisesti veistimme koko laitoksen palsamikuusen tai valkopetäjän pölkystä, mutta kuta enemmän tarvikkeita on valmiina, sitä parempi. No nyt näytän teille, kuinka tehdään laatikkoloukku, jolla riista saadaan elävänä, jos lupaatte minulle, että muistatte käydä sitä joka päivä kokemassa, kun se on viritetty.
Pojat eivät käsittäneet, kuinka olisi mahdollistakaan jättää niin mielenkiintoinen laitos joka päivä kokematta ja lupasivat auliisti tehdä pyynnön mukaan.
Tehtiin siis laatikkoloukku, joka oli 60 senttimetriä pitkä, ja toiseen päähän tehtiin rautalangasta luja verkko.
— Kas näin, sanoi erämies, tähän menee minkki, piisamirotta, skunkki, jänis — melkein mikä tahansa sen mukaan, mihin se asetetaan ja mitä syötiksi pannaan.
— Minun mielestäni olisi parasta viedä se kokeeksi wakan-kalliolle.
Loukkuun siis pantiin syötiksi kalan pää, joka köytettiin lujasti kiinni rautalankaiseen liipaisimeen.
Kun Jan aamulla lähestyi sitä, niin hän näki, että se oli lauennut. Siitä kuului ihmeellistä murinaa ja raapinaa ja hän huusi kiihkoissaan: — Pojat, minä sain sen! Minä sain minkin!
He ottivat laatikon käteensä ja kohottivat sitä varovasti sillä tavalla, että aurinko pääsi ristikon läpi paistamaan, ja näkivät silloin suureksi harmikseen, että olivatkin saaneet vain vanhan harmaan kissaystävänsä. Heti kun kantta kohotettiin, mirri hyppäsi pois kähisten ja sylkien ja luultavasti suurta kiirettä pitäen riensi kotiin kertomaan, että kaikki olikin hyvin, vaikka se oli viipynyt niin kauan poissa.