— Sam, minun pitää saada uusi muistikirja. Siitä ei olisi mitään hyötyä, vaikka pantaisiinkin siirtokunnassa toimeen uusi verilöyly, sillä siellä ei ole muistikirjoja, mutta ehkä isäsi voisi hankkia, kun hän ensi kerran käy Downey's Dumpissa. Minä luulen, että minun täytyy käydä rauhan miehenä häneltä pyytämässä.
Sam ei vastannut mitään, katsoi vain polkua pitkin kuunnellen ja sanoi sitten: — Siinä pa-haikassa ukko on täällä.
Kun iso mies asteli tiipiitä kohti, niin Jan ja Gui kävivät kovin ujoiksi ja siirtyivät syrjempään. Sam, joka oli täydessä sotamaalissa, soitti suutaan tavalliseen tapaan.
— Huomenta, isä; minä olen teidän penikkanne. Isä näyttää olevan pulassa ja neuvon tai minkä muun tarpeessa?
Raften kohotti riippuvan ylähuulensa ja paljasti jykevät etuhampaansa leveään nauruun, joka rauhoitti poikien sydäntä.
— Minä luulin teidän aikoja sitten kyllästyneen tähän elämään.
— Saammeko olla täällä niin kauan, kunnes kyllästymme? sovitti Sam siihen paikalla, mutta jatkoi sitten heti odottamatta vastausta, jota hän ei kaivannut: — Kuulkaas, isä, onko siitä pitkäkin aika, kun täällä oli hirviä?
— Eiköhän liene siinä kahdenkymmenen vuoden vaiheilla.
— Niin aina, katsokaapa nyt tuota, kuiskasi Tikka.
Raften katsoi ja oikein tunsi sydämensä sykähtävän, sillä kuva, joka oli puoleksi piilossa pensaikossa, oli koko lailla oikean hirven näköinen.