— Hohhoh! sanoi Mäihä. — Se oli selvä sattuma. Toista kertaa hän ei sitä tekisi.
— Eipä tietenkään samalle pölkylle! vastasi Jan. Hän käsitti, että sellainen isku kysyi suurta tarkkuutta ja taitoa, sillä ei joka mies olisi tiennyt, että juuri tuo kupillinen vettä oli tarpeen puun joustavuuden laukaisemiseksi.
Mutta Gui jatkoi halveksivasti: — Se jo rakoili, kun minä löin.
— Tuo minun mielestäni on coup'n arvoinen, sanoi Pikku Majava.
— Vai "kupin", hohotti kolmas sotapäällikkö halveksien. Minäpä annan teille tehtävän, josta nähdään, osaatteko todella kirvestä käyttää. Osaatko sinä hakata kuuden tuuman puun poikki kolmessa minuutissa ja kaataa sen vastatuuleen?
— Mikä puu sen pitää olla?
— Vaikka mikä.
— Minä lyön viisi dollaria vetoa, että hakkaan poikki kuuden tuuman valkopetäjän kahdessa minuutissa ja kaadan sen mihin suuntaan vain tahdon. Sano sinä, mihin paikkaan sen tulee kellistyä. Pistä siihen paalu pystyyn, niin minä kaadan niin, että paalukin menee maan sisään.
— Minä en luule kenelläkään tässä heimossa olevan viittä dollaria vetorahoiksi, mutta jos sinä sen teet, niin me annamme sinulle suuren kuppisulan, vastasi Pikku Majava.
— Jousipönkkää ei saa käyttää, sanoi Gui haluten tehdä työn mahdottomaksi.