— Hyvää päivää, rouva Raften; toivon että voitte hyvin, hän sanoi hieman pisteliäästi hymyillen ja tehden suurenmoisen yrityksen saavuttaakseen yliotteen.
— Kiitoksia, voin sangen hyvin. Tulimme katsomaan, kuinka pojat tulevat toimeen leirissään.
— Ne ovat tulleet sangen hyvin toimeen sen jälkeen kun minun poikani liittyi joukkoon, vastasi rouva Burns kaksintaistelu yhä mielessään.
— Niin olen kuullut; toverit ovat alkaneet pitää hänestä kovasti, vastasi rouva Raften koettaen riisua viholliseltaan aseet.
Tämä puhe tehosi. Rouva Burnsin tarkoituksena oli ennättää ennen kuin vihollinen, mutta hämmästyksekseen huomatessaan, että vihollisen vainio oli aivan rauhallinen, hän suostui välirauhaan, ja kun vielä rouva Raften oli hyväillyt ja kiitellyt kolmea pellavatukkaa ja ylistänyt Guita ylimmilleen, salainen sotakanta muuttuikin herttaiseksi sydämellisyydeksi.
Pojat olivat nyt saaneet päämenoja varten kaikki valmiiksi. Vasikannahkavaipalla tiipiin toisessa päässä oli neuvosto; Gui murmelin nahalla istuen ja melkein näkymättömiin sen peittäen, Sam hänen vasemmalla ja Jan rumpuineen oikealla kädellään. Keskellä loimusi neuvostotuli. Ilmanvaihdon parantamiseksi oli tiipiin vaatetta varjon puolelta kohotettu ja vieraitten piiri oli osaksi tiipiissä, osaksi ulkona.
Suuri sotapäällikkö sytytti ensin rauhanpiipun, pöllytteli sitä minuutin verran, puhalsi sitten neljät savut neljään ilmansuuntaan ja antoi sen toiselle ja kolmannelle sotapäällikölle, jotka tekivät samoin. Pikku Majava paukautti rumpua kolme kertaa hiljaisuutta vaatiakseen, ja Suuri Tikka nousi ylös:
— Te Sangerin intiaanien suuret päälliköt, pienet päälliköt, urhot, soturit, neuvottelijat, skuoot ja papuusit: Kun meidän heimomme kävi sotaa niiden — niiden — niiden — muiden intiaanien — niiden tuohikansalaisten kanssa, niin me otimme vangiksi yhden heidän sotureistaan ja kidutimme hänet pari kolme kertaa kuoliaaksi, ja hänessä huomattiin niin harvinaisen hyvät lahjat, että me otimme hänet heimoomme —
Äänekkäitä huutoja: — Hau — hau — hau — Janin johdolla.
— Karkeloitiin aurinkokarkelo hänen hyväkseen, mutta hän ei ruskettunut — näytti liian vihreältä, ja me siis nimitimme hänet Mäihäksi. Sen jälkeen hän on taistellen kohoamistaan kohonnut ja nyt hänestä tehdään kolmas sotapäällikkö —