— Hau — hau — hau.
— Eräänä päivänä koko heimo lähti yhdessä sotimaan vanhaa harmaata karhua vastaan ja ottamaan sen saaliikseen, mutta joutui surkeasti alakynteen. Onneksi silloin sotapäällikkö Mäihä tuli apuun ja lopetti sen vanhan pedon kerran kuonoon potkaisemalla. Tämänkaltaiset urotyöt ovat liikuttavia. Semmoista poikaa, joka sillä tavalla potkaisee, ei sen jälkeen passaa sanoa Mäihäksi. Ei, hyvät herrat! Se olisi vääryys. Hän on sotapäälliköiden kesken pienin soturi, mutta hän näkee kauemmaksi ja useammin kuin hänen parempansa. Hän näkee nurkan ympäri ja puun puhki. Paitsi ehkä yöllä hän on koko varustuksen hakanäkijä ja neuvosto on päättänyt antaa hänelle nimeksi "Haukansilmä".
— Hau — hau — hau — hau — hau —
Pikku Majava antoi nyt yli-sotapäällikölle latuskaisen valkoisen pintapuun kappaleen, johon oli isoin kirjaimin kirjoitettu "Mäihä".
— Tässä on se nimi, jolla hän tunnettiin, ennen kuin hän oli suuri ja kuuluisa, ja tämä on nyt sen lopun loppu. Päällikkö nakkasi puupalikan tuleen ja sanoi: — No nyt nähdään, oletko sinä liian vihanta pakaksesi. Pikku Majava antoi sitten Tikalle kauniin kotkansulan, jossa oli punainen tupsu ja miehen kuva, miehellä haukan pää ja nuoli päästä lentämässä. — Tämä näin on oikein parasta laatua kotkansulka palkaksi niistä teoista, joita hän on tehnyt, ja siinä myös osoitetaan, että hän on Haukansilmä (sulka pistettiin Guin tukkaan ja kynsi-kaulakoriste hänen kaulaansa, ja joka puolelta kuului äänekkäitä huutoja: — Hau — hau — hau, ja rumpua paukutettiin), ja sen vietävän joka tämän jälkeen sanoo häntä Mäihäksi, pitää kumartua ja Haukansilmän pitää potkaista häntä.
Huudettiin yhteen ääneen: — Hau — hau. Gui koetti kovasti pysyä arvokkaan näköisenä ja olla irvistämättä, mutta se kävi yli hänen voimiensa. Hän hymyili niin, että suu venyi yli korvien. Hänen äitinsä säteili ylpeydestä, kunnes hänen silmänsä vettyivät ja rupesivat vuotamaan kyyneliä.
Jokainen luuli nyt menojen päättyneen, mutta Jan nousi ylös ja aloitti: — Sangerin heimon päälliköt, skuoot ja papuusit, yksi asia on unohdettu: Kun me lähdimme karhua metsästämään, niin minä olin erään kaupan todistajana kahden sotapäällikön välillä. He löivät meidän heimomme tavan mukaan vetoa ja panivat päänahkansa vedon hinnaksi, kumpikin väittäen tappavansa karhun. Ylipäällikkö Tikka oli toinen, Haukansilmä toinen. Haukansilmä, saat ottaa Tikan päänahan.
Sam oli unohtanut tämän asian, mutta hän kumarsi päänsä. Gui katkaisi nauhan ja kohottaen päänahan ilmaan päästi kovan, hirmuisen sotahuudon, jota jokainen säesti mikä mitäkin melua pitäen. Tämä oli kaiken huippu. Rouva Burns itki ilosta, kun hänen urhoollinen poikansa näin oli lopultakin saanut tunnustusta.
Sitten hän meni Samin luo ja sanoi: — Kutsuitko sinä teikäläiset tänne näkemään minun poikaani kiitettävän?
Sam nyökäytti ja vilkutti toista silmäänsä.