— Se putosi tappelussa.
— Minä tiedän; minä kuulin sen putoavan pensaihin, ja Sam löysi tuota pikaa aseen.
Kaleb sieppasi sen, mutta Jan sanoi heikosti: — Antakaa minun, antakaa minun! Tämä on minun ilvekseni.
Kaleb antoi pistoolin ja sanoi: — Katso ettet ammu koiraa! ja Jan ryömi pensaitten läpi, kunnes taas näki saman liikkuvan tumman olennon. Laukaus laukauksen perästä. Taistelun meteli hälveni ja intiaanit puhkesivat voiton kiljunaan — kaikki paitsi Pikku Majava. Häntä pyörrytti; hän vapisi ja hoiperteli ja vaipui puun juurelle. Kaleb ja Sam kiiruhtivat paikalle.
— Jan, mikä sinua vaivaa?
— Minä olen kipeä — minä —
Kaleb tarttui hänen käsivarteensa. Se oli märkä. Raapaistiin tulitikulla valkeata.
— No mutta sinustahan vuotaa verta.
— Niin, se sai minua — se kävi minuun kiinni puussa. Minä — minä — luulin, että se oli minun loppuni.
Kaikkien huomio kiintyi nyt kuolleesta ilveksestä haavoittuneeseen poikaan.