Kun mustansurman paiseet muinoin pursusivat italialaisten ruumiissa, pakeni Boccaccio ystävättärineen ja ystävineen korkeille vuorille ilakoidakseen ja tarinoidakseen hulluja kaskuja. En päässyt Helsingistä pakoon, ei annettu matkalupa-lippua. Helsinki oli saarrettu.
Mutta Beethoven neuvoi tien. Hän oli mielikuvituksensa siivillä löytänyt taivaan. Eikö minunkin onnistuisi paeta taivaaseen. Sinne ei vaadita lupalippua. Pois piti minunkin päästä tästä aasialaisten saastuttamasta kaupungista ylös viileisiin avaruuksiin, yläisihin maaemihin, alaisihin taivoisihin.
Mutta taivaaseen on hauskempi matkata seurassa kuin yksinään. Korkeat esikuvat jo vaativat sitä. Pitää nousta taivaaseen rakkaimman maallisen olennon kanssa. Minulla on kasvattitytär, Impi Maria, — keltatukkainen, punakkaposkinen, hiljainen ja säädyllinen, hänet minä otan mukaani! Impi Maria, mikä taivaallinen nimi! Avaruuksien ruhtinattaren, taivasten kuningattaren täysi kaima. Impi Maria = Neitsyt Maaria. Tämän nimen oli minun hiljainen tyttöni saanut kymmenen vuotta sitte Saarijärvellä, vanhempien aavistamatta kenen kaimaksi he hänet tekivät.
Impi Marian ja minun välillä oli tosin jokunen vuosi sitte ollut lyhykäinen väittely eskatologisista, taivaallisista asioista, mutta tämä loppui kohta suloisimpaan sovintoon ja yksimielisyyteen.
Istuin upean Ljungbergan huvilan suurella parvekkeella ja nautin ensi eineekseni lemuavaa teetä ja mustanviinimarjan hienon hienoa nestettä. Lauha louna puhalteli Itämeren virkistävää ilmaa sieramiini ja pani aivan vieressä kasvavien, korkeitten koivujen oksat ja tertut vipajamaan ja lepattamaan ympärilläni ja päälläni. Olin juuri sytyttänyt ensimäisen, heikon La Crema sikarin suitsuamaan, kun Impi Maria istuutui pöytään, kiinnitti suuret, kauniit Saarijärven siniset silmänsä minuun ja lausui haikealla äänellä:
— Setä, sinä et pääse taivaaseen!
— Vai niin, oli minun lyhyt vastaukseni, sillä siinä tuokiossa en todellakaan taivasta kaivannut. Minullahan oli taivasta paraillaan sielussani.
Samallainen tilanne ja kohtaus uusiutui parin viikon kuluttua. Impi
Maria valitti:
— Et sinä pääse taivaaseen, Setä!
Rupesin vainuamaan jotakin panettelua ihmisten taholta. Olisikohan joku sanonut tytölle, että minun uskontunnustuksessani olisi korjattavia kohtia.