— Et sentään tietäne että Helena Trojan valloituksen jälestä vielä joutui moniin naimisiin, ja että hän taivaissa muutti Akilleen luo asumaan, hänenkin rouvakseen.
— Kunhan se pakana vaan ei viettelisi Attea pauloihinsa, huokasi
Gubbus.
— Ei Attea niinkään helposti vietellä. Ei ainakaan niin vanha "galantta" kuin Helena on. Maallisia vuosia hänellä pitäisi tätä nykyä olla ja suunnilleen 3,000 kappaletta, lohdutin minä.
Nyt ryhdyttiin kirjettä lukemaan.
5.3.1918.
Rakas Eno!
Eilen oli minulla vaikea päivä. Vielä nytkin tunnen ruumiini perin raukeaksi. Pääsin kotia vasta kuudetta käydessä aamulla.
Sain nimittäin aamulla pienen kirjelapun Aspasialta, jossa hän pyysi minua tulemaan päivälliselle. Herodotos oli nimittäin kertonut, että minä olin kotosin maasta, jossa naisilla oli kaikki samat valtiolliset oikeudet kuin miehilläkin. Tämä oli siihen määrin herättänyt sekä Sapphon että hänen mielenkiintoaan, että he tahtoivat keskustella kanssani. Kirjeen lopussa Aspasia sanoi: "olen kutsunut päivällisille myöskin kaksi vanhan kansan edustajaa, kuningatar Helenan ja Brisein, kaksi Kreikan kaikkein kauneinta naista, jotta Te, maalarina, myöskin saisitte meidän ikävien puhelujen lomassa herkutella silmiänne. Tämän olen tehnyt Apelleksen nimenomaisesta kehoituksesta. Suonette anteeksi, ett'en ole kutsunut yhtään miespuolista vierasta, sillä me tahdomme omistaa Teidät täydelleen koko illan kuluessa."
Vavistuksella menin näille päivällisille, joissa tulin istumaan maailman kuuluisinten naisten seurassa, ja juttelemaan maailman henkevinten runoilijattarien ja lumoojattaren kanssa.
Kun tulin Aspasian hoviin, Perikleen palatsin sivurakennuksessa — Aspasia on eronnut miehestään, eräästä Athenan teurastajasta, ja muuttanut takaisin Perikleen luo; muutteleminenhan on tavallista meidänkin aikanamme; "variatio delectat", ensin kuninkaalla, sitte teurastajalla ja uudelleen taas kuninkaalla — tuli kaksi oreaadia, metsänneitoa, minua vapauttamaan päällysvaatteistani. He lemusivat vastaniitetylle heinälle ja olivat iloisempia ja tuttavallisempia kuin kamarineitsyet meillä. Tuntuipa vähän siltä kuin olisivat tahtoneet minut omiksi vieraikseen eikä emäntäväkensä. Pan jumala on opettanut heidät pahoille tavoille.