— Mutta, rakas suurrunoilija, sanoi Aspasia, sinähän pidät tavallaan
Helenan ja Briseiksen puolta.
— Niin, lyyrikkona en voi olla johdonmukainen. Tunteeni sanovat yhtä, järkeni toista. Nainen on enemmän tunteitten ja vaistojen ihminen kuin järjen. Järki voi kyllä olla terävä kuin veitsi, mutta tunteitten syövyttävissä pyörteissä terä tylsyy aivan tökeröksi.
— Nainen minäkin olen ja tunteellinen, mutta järki minulla on miesten veroinen ja henkevyys sama. Sentähden en tahdo alentua poljettavaksi orjaksi. Minä olen luotu ihmiseksi niinkuin mieskin, minä olen Aspasia enkä mikään miehen välikappale. Minua on syytetty epäsiveellisyydestä ja uskonnon halveksimisesta. Ainoastaan jalon Perikleen suuri kaunopuheisuus pelasti minut kansan raivolta. Miksi olin epäsiveellinen? Siksi ett'en tahtonut joutua telkien taakse niinkuin muut Athenan naiset miehen huvinukeksi. Miksi uskontoja halveksin? Siksi, että kaikki nuo kansanuskonnot ovat miesten kokoonpanemia. Uskonnot juuri kaikkein syvimmälle painavat alas naisen ihmisarvoa. Vimmastun ajatellessani kaikkia noita aasialaisia uskontosääntöjä, joissa nainen on eläinten, karjan ja muun omaisuuden arvossa, sanalla sanoen saastainen olento. Minä, Miletoksessa syntynyt, tunnen tuon viheliäisyyden. Sentähden sieluni hekkumoi saadessani vieraanani tervehtiä miestä Suomesta, jossa naiset ovat saavuttaneet unelmieni maailman. Sinä Sappho, laula toinen laulu. Ylistä naisen muitakin ominaisuuksia, elä vaan hänen aistillista suloa.
— Ei Sappho, huusi Helena, laula Sulottarien ylistykseksi, niiden, jotka tulivat mieheni Pariksen eteen saamaan suloutensa palkinnon.
— Ohei, Aspasia, kirkasi Briseis! Sinä olet yhtä suloinen, kuin älykäs ja henkevä! Leikkikäämme Sulottarien ja Pariksen kohtausta. Tuossa meillä on ihana, komea mies, Pohjantähden poikia. Asettukaamme hänen eteensä, sinä, Helena ja minä. Antakaamme hänen arvioida kuka meistä suloisin on.
Samassa Briseis rupesi riisumaan päältään kepeitä pukimiaan. Aspasia ja Sappho karkasivat pystyyn estääkseen häntä, mutta Briseis riuhtasihe irti.
— Kieltäkää häntä, pyysi Aspasia minua.
— Elä riisu itsesi alasti! En rupea palkintotuomariksi, sanoin
Briseikselle.
— En sinua tottele! Mutta jos sinussa on miestä tehdä kuin Akilles teki, taivuttaa minut polvellesi ja vitsoa kuin lasta, silloin minä sinua tottelen ja — lemmin.
— Se ei sovi minun äänilajilleni! Jätän toimituksen Akilleelle, samoin myöskin toimituksen palkkion.