— Filosofeista ensimäinen, suuri Plato, suvaitsetko istuutua kunniapaikalle, kun alennuit noudattamaan kutsuani ja jätit tärkeät tutkimuksesi sikseen. Saanko kysyä, mitkä pulmalliset seikat tätä nykyä ovat pohdinnan alaiset akatemiassa.
— Me tutkimme valtio-oppia.
— Onko sinulla, rakas mestari, eteviä oppilaita?
— On joitakin. Hyperboreasta on saapunut eräs mies, muistaakseni Snellman nimeltä, joka on erittäin huvitettu valtio-opista. Hän on maailmassa jo kirjoittanut yhden osan tästä aiheesta, ja nyt hänellä on tekeillä minun opastuksellani toinen osa, josta juuri tänä iltana piti väiteltämän, mutta hän sai äkkiä esteen. Ikäviä kuulumisia entisestä kotimaastaan.
Herodotos nousi pystyyn ja sanoi:
— Minun oppilaani, tämä Aristides, on juuri hänen kansalaisensa.
— Vai niin, sanoi Plato. Snellmanin teoksesta huolimatta teidän kansallanne näkyy olevan hämärät käsitykset ihannevaltiosta.
— Kuinka kauan sinä olet ollut yhteistyössä tuon skyytalaisen kanssa? kysyi Epikuros.
— Jo toista kymmentä vuotta.
— Onko se valtio-oppi niin vaikeaa filosofiiaa, kysyi taas Lukianos.