— Se on kaikkein vaikeinta. Kas filosofiia, niinkuin uskontokin, jakaantuu kahteen osaan, taivaalliseen ja maalliseen. Taivaallinen filosofiia on erittäin viehättävää ja helppoa. Antaa vaan mielikuvituksen liidellä yläilmoissa, aatteita sikiää nopeasti ja runsaasti kuin sieniä sadeilmoilla. Mutta maallinen filosofiia, se on perin vaikeaa. Olevaiset olot ja luonnonlait vaikuttavat perin häiritsevästi ajatusten lentoon.
— Annas kuulua, mikä teidän yhteistyötä enin on häirinnyt, kysyi aina naurava Demokritos.
— Se naisten yhteinen omistaminen.
Krysippos stoalainen nousi ylös, rypisti ankarana silmäkulmiaan ja torui:
— Vanha mies, etkä lakkaa tuota kevytmielisyyttä saarnaamasta. Eikö sinua ala hävettää?
Lukianos, joka pelkäsi riidan heti alussa saavan liian kiivaan luonteen, koetti johtaa kysymyksen toiseen suuntaan. Hän pyysi:
— Oi rakas kunniajäsen, selvitä lyhyesti Snellmanin kanta.
— Hän väittää kiven kovaan, hullu mies, että naisenkin elämällä on oma tarkoituksensa, että naisellakin pitää olla valtiollisia ja yhteiskunnallisia oikeuksia.
Demokritos nauroi ja huusi:
— Sellaisessa yhteiskunnassa minä tahtoisin asua. Siellä ei naurun aiheista varmaankaan olisi puutetta.