— Savolaisiapa ne tahtovat olla kaikki tyyni, paitsi sellaisia, jotka käymäseltään pistäytyvät. Kävi se Runeperkin täällä kalalla menneellä viikolla.
— Kuka häntä souteli näillä vesillä?
— Minut ne hakivat?
— Runomitallako te toisianne puhuttelitte?
— Ei lähe Runeperkiltä suomalainen runo. Hyvä kun lähtisi tavallinen puhekkaan. Pahasti suomi kakerteli suussaan. Ongittiin ahvenia ja saatiin kumpikin 100 kappaletta, niin sanoi, että hän sai liika paljon. Lie tarkoittanut yhtä paljon. Valitti ett'ei ystävistään ole kalatovereiksi. Topelius ei jaksa soutaa ja Kiven ovat lähettäneet vaellukselle.
— Vai vaellukselle! Mitäs se Kivi on rikkonut?
— Kuului ottaneen päänsä täyteen ja tapelleen oikein nurmijärveläisiks'. Niinhän ne Hämeen miehet ovat aina tehneet. Selvänä ne jurrottavat kuin kiisket pohjakuopassa, humalassa leiskavat kuin mulloset koskessa. Sanoi Juhani Ahoa hartaasti odottavansa. Se kuuluu jaksavan soutaa ja meloa, ja onkivan kuuluu perhosilla ja sontiaisilla. Liekkö siinä perää?
— Totta on. Joka kevät se kulkee Helsingin katuja suuri raamatuntapainen kirja kainalossa, täynnä teko-perhosia, -sontiaisia, -sudenkorennolta, -ukonkoiria ja senkin päitä.
— Juuttaan kalako se niitä syö?
— Ei kun lohet ja harjukset.