Astuskelin vuonon rantoja pitkin kaunista käytävää, joka vuoroon sukelsi kallioitten tunneleihin, vuoroon kulki kukkivien laaksonpohjien yli. En ollut kauan astuskellut, kun kuulin laulua mutkittelevan tien kaukaisuudesta. Illalla kotiinsa palaavia impiä. Laulun ääni läheni ja paisui. Jo näin eturivin astujat. Jo kuulin laulun:
Hei henttuni silimillä sinisillä
Ja poskilla punasilla
Niillä mä itseni ilahutan
Kuin rikkaat tuhansilla.
Tyhmiä neitsyitä siis! Kun tulivat kohdalleni, seisattuivat ällistyneinä kuolevaisen haahmoni takia, ja yksi kysyi:
— Minnekkäs pappa astuu?
— Ketä olette, suruttomat vainajat? kysyin vastaan.
— Enkeleitä, niinkuin näet.
— Mutta ketäs olitte maailmassa?
— Tupakkaenkeleitä! Etkö tunne hajusta?
— En. Avaruuden vihainen viima on pyyhkäissyt pois lemunne. Mistä kaupungista olette?
— Helsingistä "trustin" tehtaasta.