— Tekö minua silmillänne söitte siellä kadulla punikkien vallan aikana maaliskuussa?
— Kaikki lihavat miehet olivat silmiemme ruokaa siellä maailmassa.
— Oi te typerät tupakkaenkelit! Teidän ajatuksenne ovat yhtä lyhyet kuin hiuksenne ovat pitkät ja takkuiset. Miksi minun vertani janositte, miksi tahdoitte silpoa sisukseni? Ettekö tienneet, että juuri minä olin teidän työnne ja toimeentulonne vankin perusta ja pohja. Minähän poltan 15 sikaria päivässä. Minut ja muut lihavat miehet murhaamalla olisitte särkeneet ammattinne tukipylväät. Muita teidän pyrintönne olivat yhtä lapsekkaasti suunnitellut kuin punikkien ylimalkaan. Jos te olisitte voittaneet, olisivat useimmat henkiset ja aineelliset toiminta-alat joutuneet seisahduksiin.
— Elkää enää riidelkö! Eikö pappa tule meitä hälsaamaan tuonne ylös vuorille, jossa näette punaisten lyhtyjen kuumottavan?
— En malta! Rakastan enemmän teidän kättenne töitä kuin teidän mahdollisesti rakastettavaa seuraanne.
Tupakkaenkelit tekivät halveksivan ruumiinliikkeen, sytyttivät savukkeen ja läksivät eteenpäin marssimaan laulaen yhä arveluttavampia renkutuksiaan.
Jatkoin matkaani. Jo alkoi kuulua edestäpäin toisen ryhmän laulua. Näin kaukana pitkän jonon valkoharsoisia impiä lähenevän. Heillä oli myrtinoksat kassapäissään, ruusuja rinnalla ja helakoita unikukkia vyötäisillä. Hitain askelin he kulkivat tietä pitkin, käsivarret käärittyinä toistensa vyötäisille. He lauloivat vaan yhtä laulua:
Sitte kuu-toa helskyttäisin
Papinpaita-a kangasta
Kihlasormus se kiilteleisi,
Voi mua hullua neitoa!
En tahtonut tavata näitä osattomia, onnettomia impiä. Vetäydyin suppilokatajan taakse ja tirkistelin sieltä. Sääli valtasi sydämeni, kun näin heidän kaihoiset silmäyksensä. Kuivuuden polttamia kukkasia? — Kesti tunnin verran, ennenkuin impien jono oli sivuuttanut minut. He poikkesivat syrjätielle ylös kotiinsa vuoristoon heti lumirajan alapuolella. He hakivat viileyttä kuumalle kaiholleen.
En ehtinyt ottaa monta askelta, niin jo pöly ilmaisi, että uusi jono oli tulossa. Niinikään valkopukuisia neitoja. Heillä oli palmunoksia käsissään, orjantappurakukkia hiuksissaan, rukouskirja kainalossa. Silmät olivat kohdistetut yläilmoihin ja hartaudella he veisasivat: