Hän seisahtui, mutta jatkoi lauluaan.
Wenn je ein sundiges Verlangen ein weltlich Sehnen keimt in mir, So rang ich unter tausend Schmerzen dass ich es tödt' in meinem Hertzen!
(Jospa syntinen halu, jospa maallinen kaiho vielä minussa vesoo, niin taistelen tuhansin tuskin, tukahduttaakseni sen sydämestäni).
— Kuinka, ihana laulaja, käytät saksankieltä suomalaisten taivaissa?
— Olen puolalais-saksalainen Königsbergistä. Lapsena opin tämän hehkuvan laulun operassa käydessäni. Helsingissä elin hurjaa elämää, Helsingissä kuolin. Sentähden olen täällä, suomalaisten taivaissa.
— Suonet anteeksi uteliaisuuteni. Ken olet?
— Tuntenetko minut? En sano sinulle isäni kunniakasta nimeä, sanon nimen, jolla minut tunnettiin Helsingin herrain piireissä. Olen "Tyska Augusta". "Eldoradon" palossa sain vammoja, jotka veivät hautaan ja tänne. Oletko kuullut siitä palosta ja kävitkö Eldoradossa?
— Olen kuullut, mutta en käynyt. En vielä silloin ollut akatemian vapaa kansalainen. — Kuka on tuo onneton, solakka toverisi.
— Sanokoon itse, jos haluaa.
Keltatukkainen sokea mietti hiukan: