— Juovatko toistensa murhaajat veljenmaljoja?
— Sellainen on tapa taivaassa. Haudatut eivät tunne vihaa.
— Suokaa anteeksi! Kuinka taivaassa soitetaan tuollaisia renkutuksia.
Olin kuvitellut, että täällä esitetään ylistyslauluja.
— Kaikki ilolaulut ovat ylistyslauluja. Ja sitä paitsi oli Offenbach juutalainen, ja tämä on Aaronin asunto. Me aasialaiset olemme luoneet taivaat. Te europalaiset ette yhtään kunnollista ettekä yhtään, johon kukaan enää luottaa. Te olette lainanneet meiltä taivaat. Saatte tyytyä niihin menoihin, mitkä meillä juutalaisilla taivaassa on. Niin myöskin meidän ruokajärjestykseen.
Vanha nainen vei meidät pienempään syrjähuoneeseen, jossa oli matala pöytä ja makuulaverit pöydän molemmilla puolilla. Pöytä oli ihaninta elfenluuta. Katossa säteili Sirius.
— Rieskaako te haluatte vai hunajaa, kysyi nainen, arvaan, että teitä janottaa pitkän matkan perästä.
Impi Maria kuiskasi hiljaa minulle: molempia.
Nainen hymähti ja sanoi:
— Olkoon menneeksi. Tuon molempia, koska tuo keltatukka niin haluaa.
— Tahdotteko vettä, että pesisitte jalkanne.
— Meidän maassamme ei pestä jalkoja ruokahuoneessa, niinkuin teidän
Kaanaan maassa oli tapana, mutta käsivettä voisimme kyllä käyttää.