— Terveisiä Lucina Hagmanilta. Tapasin hänet äsken. Mutta häntä saatte kauan odottaa. Hän on sekä sielultaan että ruumiiltaan yhtä täyspitoinen kuin konsanaan Te, arvoisa Rouva, olitte parhaimmillanne ollessanne siellä maailmassa. Hänen sielunsa on yhä edelleen täydessä käymistilassa, niinkuin kaikilla hyvillä ihmisillä on hautaan saakka.
— Mainiota, mainiota, ilakoi Rouva Canth. Missä Te olette saaneet kortteerin?
— Väinämöisen luona. Ilmarinen sanoi, että Lemminkäinen on lähtenyt.
— Sielunvaellukselle, tuomittu. Poika parka. Vasta pääsi kotia. Taas tuomittu vaellukselle!
— Tappelunhalustako vai lemmen?
— Ei taivaassa tapella. Siitä toisesta se on. En tahdo juoruta. Saatte kuulla, saavuttuanne Väinölään. Löydättekö tien?
— Neuvoi mulle Ilmarinen kääntösillan, josta Väinölään mennään. Miksi siinä on kääntösilta?
— Se on hieman arkaluontoinen asia. Väinämöinen ja Lemminkäinen asuvat saaressa. Heillä on piintyneet pakanalliset käsitykset lemmen oikeudesta, jota piispat eivät voi hyväksyä. Sentähden heitä vartioidaan. Lemminkäinen lähetetään aina tuon tuostakin sielunvaellukselle, mutta Väinämöistä ei voi lähettää. Hän on ensiksikin puolijumala ja toiseksi on hän raadin jäsen. Kysymys on monta kertaa ollut raadissa esillä, mutta sekä Louhi että Porthan vastustavat jyrkästi ja Agricola ei tahdo äänestää. Neidit Koski ja Vuori toivovat paljon Neiti Hagmanin saapumisesta. Jos Väinämöinen saataisiin sielunvaellukselle, niin nämät kaksi neitiä selkiäisivät ikävästä vahdinpalveluksestaan. He hoitavat nimittäin kääntösiltaa, jottei Väinämöinen mielin määrin saa matkata Tuonelassa. Ei ole myöskään helppoa keksiä ketään vakavaa hengen miestä, jonka ruumiiseen Väinämöinen lähetettäisiin puhdistuakseen.
— Elkää lähettäkö häntä vakaviin hengen miehiin. Ne ovat sielultaan aina kiihkeitä, sanoin minä.
— Tyynessä se kala kuttoo, huusi Hoppulainen. Ei malttanut enää vaijeta. — Minäkin kun joskus oon suanna katella sillä Kosken kiikarilla yösyännä mualimata, niin ihmeitä oun nähny vakavien hengen miesten tekevän…