— Mittee myö ennee siitä sillasta riiellään. Piäsette vapaaksi, kun hankitte takkuun, ett' ette pakene kaupungista ja suavutte tutkittavaksi kutsuttaessa.
— Hyvä, sen hankin.
— Mutta sen pittää olla rahatakkuu.
— Kuinka suureksi arvostelette minun henkeni?
— Tjah. Olisko tuo ykstuhat markkanen liikoo, kysyi tuomari ja katsahti levottomasti tutkittavaan.
— Voinhan senkin hankkia huomenna.
— Mutta näin meijän kesken sannoin, piäsette jo heti vappaaks, kun vuan lyötte selevän rahan pöytään.
— Mistä minä selvän rahan otan näin iltamyöhällä, kun pankitkin ovat suljetut.
— Onhan noin arvokkaalla miehellä rahallisia tuttavia. Pulittakaa pois rahat pöytään, niin piäsette sillä kertoo! Soittakee telefonissa.
No niin. Arvokas ystäväni tuumi, että tosin säädyllinen vuode kotona on hauskempi kuin tila tässä salissa kuularuiskujen keskellä, mutta onhan tuhat markkaa huimaava hinta yhdestä yökortteerista.