— Hän nousee jo klo 2:lta. Sellainen oli tapa pakanuuden aikana.
Minä annoin Porthanille joukon kunnon miesten, monarkistien, tyynempien runoilijoitten ja kirjailijoitten sekä siveellisten merkkimiesten osoitteita, joitten mukaan seuraavan päivän istunnoissa vaellus oli määrättävä. Lalli kulki siitä ohitse. Minä kättelin Lallia ja kysyin, kuinka Kerttu jaksaa.
— Aivan mainiosti. Kerttu hoitaa pyhän Henrikin taloutta ja minä olen linnan talonmies ja sen ohella täällä yleinen syyttäjä.
— Onko teitä vaellutettu?
— Minä vaelsin läpi kaikki katoliset piispat ja pääsin tänne vasta luterilaisen Isak Rothoviuksen kuoltua. Kerttu kulki piispojen taloudenhoitajattarissa, mutta selkisi jo aikasemmin, piispa Martti Skytten kuoltua. Nyt piispa pyhimys ja me olemme parhaita ystäviä. —
Läksimme Väinämöisen kanssa kotia ja jo klo 8 hän oli istunnosta väsyneenä nukahtanut.
KÄYNTINI AINOLASSA.
Heräsin taas aamulla anivarhain Väinämöisen hyrinään. Tänä aamuna sanat kuuluivat:
Elä muille neito nuori kuin minulle neito nuori kanna kaulan helmilöitä rinnan ristiä rakenna.
— Paljonko, isä hyvä, kello on.