— Huonosti, huonosti. Opettaja työnnettiin pellolle.
— Semmoista se on se viisasten saivartelu. En minä vaan milloinkaan ole päätäni vaivannut sillä, mikä on oikein mikä väärin. Jos seutukuntalaiset miten sanovat, ka, se on oikein.
— Niin minäkin. Mutta sinun Kalevalassasi sanotaan näin:
"En ollut minä tuleva
Lohi leikkaellaksesi
Kala palstoin pannaksesi"
kuinka voi sanoa "lohi" ja "kala", eikö pitäisi sanoa "loheksi", "kalaksi".
Väinämöinen ummisti silmänsä, tapasi molemmilla kämmenillään päätään ja huokasi syvään:
— Niin, typerä olin silloin. Miksi en pitänyt kiinni sitä lohta, sitä kaunista kalaa. Jos sen arvasin tehdä, olisi Aino nyt minun kainaloinen kanani, minun pirttini pyyhkijä, sijani levittäjä, mesileivän leipojani. — Oi voi, minua, ukko utraa, vähämieltä poloista!
— Jää hyvästi, surun sulho. Lähden Impi Mariaa tapaamaan.
— Viivy, viivy hetken aika! — Sano tyttösi leikkitoverille terveiset, terveiset sulholta sulottomalta.
Kun olin päässyt sillan yli ja kääntynyt Ainolaan päin, näin punakaartilaisen istuvan viertotien syrjässä kivellä kukkivan tuomen juurella. Hänellä oli tuomenkukka kädessä ja silmistä kiilsi vesikarpalot.