Nyt nousi tutkintotuomari hymy huulilla pöytänsä takaa, tuhatlappunen kourassa ja lähti saattamaan vieraitaan ulos. Syytetty oli hankkinut kotoaan lämpimiä ja pehmeitä makuuvaatteita kaiken viipymisen varalta. Kun siis vapauden hetki näin odottamatta koitti, pyysi hän saada jättää varustuksensa Ottelinille, pääsyytetylle, mutta tutkintotuomari vaan myhäillen ilakoi:
— Ottooten vuan pois myttynne, kyllä myö Ottolin hoijetaan kun on otettukin. Sohvyör, vie herrat kottjiin, ja vielä helekkarin kyytiä.
Tämän sanottuaan tuomari palasi pöytänsä ääreen ja coltpistooli pomppi vatsan päällä.
Varttitunnin päästä oli Ottelinkin vapaa, sillan räijäyttäjä muka ja vaarallinen konspiratööri.
Minun täytyy tunnustaa, että rakastan tällaista itäsuomalaista vallankumousta enemmän kuin länsisuomalaista teurastusta. Siellä Vuorimiehenkadulla hallitsi myöskin kaksi länsisuomalaista, isä ja poika. Nämät hoitivat vaan teurastusta, savolaiset yksinomaan — puoliystävällistä kiristystä.
Kun piisarj pakeni Helsingistä heti saatuaan tiedon saksalaisten saapumisesta Hankoon, näytteli hän suuria rahapinkkojaan kortteeriemännälleen ja sanoi:
— Sen minä vaan voin vakuuttaa, ettei yksikään porvari voi väittää minun koskaan esiintyneen epäkohteliaasti.
Aivan niin! Jos itäsuomalaiset saisivat oman luonteensa mukaan julkilausua tuomioita, niin epäkohteliaita ne eivät koskaan olisi. Ehkä ne mahdollisesti syytetylle sentään olisivat taloudellisesti rasittavia!
Tämä tapaus on siihen määrin tyypillinen, ett'en ole maininnut tuomarin enkä piisarin nimeä. Lukija on hyvä ja sijoittaa minkä nimen sopivaksi havaitsee tuomarille ja piisarille. Se ei aiheuttane vaikeutta.
Nämät tällaiset tapaukset tuottivat ainakin hetkellistä iloa, mutta murhat ja kidutukset, joita punakaartilaiset harjoittivat, saivat mielet pohjiaan myöten tyrmistymään.