— En ollenkaan nuorilta pojilta! Otan siltä, keltä leikin laki määrää.
Kaksimielinen, tosinaisellinen julistus!
Aino hiipi askeleen eteenpäin, taas perääntyi. Otti neljä viis askelta, ja karkasi hurjaa kyytiä takasin. Mutta nyt pojat olivat kiertäneet piirin Ainon selän taakse ja Aino joutui poikain käsiverkkoon. Aino punastui ja loi silmänsä vuoroon ylös vuoroon alas. Aino teki temppunsa aivan erinomaisesti. Hän oli Ida Aalbergin johdolla jo harjoittanut suurella menestyksellä näytelmäkappaleen "Ensi lempi". — Vihdoin rohkaisi Aino mielensä ja tuli aivan eteeni. Impi Maria huusi kohti kurkkuaan ja hyppi tasakäpälässä. Aino supisti suutaan ja huulemme jo sattuivat yhteen. Taas hän vetäytyi poispäin. Aivan kuin näyttämöllä. Minä koetin näyttää lyhyttä tikkuani huulin välistä. Nyt Aino avasi hampaansa ja painoi suutelon huulilleni. Suojeluskaartilaiset seisoivat ahtaassa piirissä hänen takanaan. Punikkikin oli noussut pystyyn ja minä näin hänen hymyilevän. Minä kädelläni pidin Ainoa takaraivosta kiinni ja pörrötin hänen tukkaansa.
— Purkaa kovasti tikusta, huusivat Härmän pojat minulle.
Ollappa Väinämöinen minun vaatteissani, ajattelin, ja samalla veti Aino neiti tikun suustani.
— Hurrah, hurrah, hurrah, huusivat kaikki riemun vallassa. Aino sai tikun! Aino sai tikun.
Mutta samassa syntyi syvä äänettömyys. Pojat ja tytöt katsoivat hiekkaan. Aino seisoi kädet sojona alaspäin, ja oli kuin käärmeen pistämä. Verkalleen aukenivat piirin sankat rivit oikealle ja vasemmalle. Oikealta lähestyi Neiti Vuori, vasemmalta Neiti Koski. Neiti Vuoren mustat kiharat olivat tavallista kippurammassa ja Neiti Kosken valkoiset samanlaiset töyhtöilivät irrallaan siveellisestä kauhusta.
— Soo-oh! Näinkö Te vastaatte siihen luottamukseen, minkä me Teidän siveelliselle vakavuudellenne annoimme, sanoi Neiti Vuori ja loi minuun säihkyvät mustat silmäyksensä.
— Luottamuksenko? En ole koskaan aavistanutkaan nauttineeni sellaista arvoisain Neitien puolelta. Voiko ylimalkaan kukaan terve mies päästä tällaisesta luottamuksesta osalliseksi Teidän taholtanne. Jos minulle sellaista on suotu, niin kiitän siitä nöyrimmästi. Olen kumminkin aikonut elää loppuikäni tätä luottamusta paitsi.
— Te olette päälle päätteeksi koppava, sanoi Neiti Koski. Kuinka Ainon tukka on noin pörhöllään? En nähnyt oikein tapahtumaa, kun sankka piiri ympäröi teidät. Mitä teitte Ainolle?