— Hyvät Neidit! Uskallanko antaa pienen neuvon? Elkää ajatelko niitä asioita ollenkaan. Ne ovat ajattelijan hermostolle hyvin epäterveelliset. Minun kokemukseni maailmasta on se, että siveellisyyssaarnaajat liian paljon ajattelevat epäsiveellisyyttä.
— Ymmärrättekö, että tuollaisilla saivarteluillanne loukkaatte meitä? kysyi Neiti Vuori.
— En tahdo loukata. Säännöstä on poikkeuksia. Luen Teidät poikkeuksien joukkoon.
— Te olette epäsiveellinen ihminen, huudahti Neiti Koski.
— Ei se mies ole epäsiveellinen, joka lapselleen opettaa: "sattui pahasti kastumaan", silloin kun kansanlaulu sanoo: "tuli minua kihlaamaan", huusi totinen Härmän poika.
— Se on vaan savolaisen tavallista, naamioittua rivoutta, lausui Neiti
Vuori ja käänsi minulle selkänsä.
— Ei. Ajatelkaamme vähän syvemmältä asiaa, sanoi Neiti Koski. Tuollaiset muutokset kansanlauluihin ovat aivan välttämättömät, kun ne lapsille ja nuorisolle tarjotaan. Minä monta kertaa siellä maailmassa vaivasin päätäni hakemalla muunnoksia Runebergin ja Topeliuksen runoihin. — Ja tämä Teidän keksimänne on minusta sangen sopiva lapsille.
— Topeliuksenko runoihin muunnoksia, kysyin hämmästyneenä:
— Tunnettehan runorivin "drick, njut, älska och dröm j.n.e."
— Tunnen. Mikä oli Teidän ehdotuksenne?