— En.
Selitin kuka olin.
— Kaikki ovat kotona, sekä vanhat vainajat että uudet tulokkaat, mutta Atte herra on kreikkalaisten taivaissa oppimassa pyhän evankeliumme kieltä.
Vanha Taitta oli hoitanut kaksi miespolvea Kiialan lapsia ja rakasti kaikkia äitinä ja piti heitä parempina muita lapsia, niinkuin ne suurelta osalta olivatkin.
— Nythän Atesta tulee oikea Jumalan lapsi, sanoin.
— Atestako? Kyllä hän ennenkin on astunut Herran teitä, mutta ei evankeliumia koskaan voi liiaksi tutkia. Menkää vaan sisälle. On isännekin kotona.
Astuin porstuasta sisälle ja kiipesin suureen saliin, jossa Kiialan koko sukukunta oli koossa. Siellä olivat isoisät ja isoäidit ja äidinisät ja äidinäidit, oli isäni, oli rouva Edelfelt, joka parast' aikaa valmistautui lukemaan Albertilta saapunutta kirjettä. Ne Albert Edelfeltin kirjeet jalolle, etevälle äidilleen olivat merkillisiä todistuksia siitä, miten suuret miehet useimmiten ovat äitinsä poikia, luonnonlaadultaan ja luonnonlahjoiltaan läheistä sukua toisilleen. Äidit ottavat hellästi osaa neropoikiensa pyrintöihin, ja pojat uskovat äidilleen salaisimmatkin ajatuksensa. Rouva Edelfelt ja hänen poikansa olivat henkisiä ylimyksiä molemmat, virkkuja, ahkeria ja loisteliaita kiireestä kantapäähän. Suvun kukka oli tuo yhtä hyväpäinen ja lahjakas mies kuin etevä taiteilija Albert Edelfelt. Suku oli tottunut ylpeydellä kuuntelemaan hänen voitoistaan maailman taiteilijain kiistakentällä, Pariisissa. Kukin hänessä näki sen, mikä heissä itsessään parhainta oli ollut, kehittyneenä kauniimpaan kukkaansa. Nyt oli taas saapunut kirje Atelta, ja suku oli kuuntelemassa.
Minun odottamaton tuloni lykkäsi hetkeksi juhlallisen toimituksen alkamisen. Tervehdittyäni isääni ja koko Kiialan sukua, minäkin istuuduin kuuntelemaan. Ennen lukemista saatiin katsella kirjettä. Albert Edelfeltillä oi tapana varustaa kirjeensä kuvilla; nähtiin akvarelleja, laverauksia ja kynäpiirroksia. Minulle annettiin koko pinkka tällaisia kuvallisia kirjeitä Kreikasta. Yhdessä kirjeessä pystynokka, lihavahko Sokrates tanssi piiritanssia ihmeen ihanoitten nuorukaisten, Alkibiadeksen, Hyakintoksen ja Narkissoksen kanssa. Hän näytti olevan autuaallisella päällä. Toisessa siro syyrialainen Lukianos piti esitelmää Athenan hienostolle uudenaikaisista maailmankatsomuksista. Kolmannessa kirjeessä oli neljä kynäpiirrosta, neljä naisen kuvaa: Aspasian, Helenan, Sapphon ja Brisein.
Kun kirjeitten kuvat oli tarkastettu, alkoi lukeminen. Rouva Edelfelt luki mehevällä, reippaalla äänellään jumaloidun poikansa kirjettä:
Rakastettu äiti!