— En mene minnekään, kun saan kerran olla rauhassa kotona — kuului vastaukseksi Kirstin kysymykseen.
— En minäkään sitten mene — en Eijan enkä Sirkankaan luo. — Etkö lähde kaupunkiinkaan?
— Ai, se on totta, valokuvaajaan pitää mennä.
— Jaa! Katsopas nyt! — Etpä malttanut olla — etpä malttanut olla — — jaa!
— Kyllä olisin malttanut — —
— Etpä olisi — etpä olisi, kyllä minä sen tiedän — etpä olisi malttanut!
— Mitä sinä muka tiedät?
— En sano. Mutta tiedänpä mitä tiedän. Kaikkea ei sanotakaan — eipä niinkään!
Sitten te taas vaivuitte hiljaiseen yhteisymmärrykseen.
* * * * *