— Äiti, missä olet? —Tulehan, katsohan — mitkä kukat sopisivat napinläpeen, kun menen valokuvaajalle!
Harppailit ylös huoneeseesi ja osoitit lasia kirjoituspöydälläsi. Siinä oli isän antama muutama ruusu ja mummon antama neilikka, Kirstin kieloja ja yhtä ja toista sen lisäksi — ei paljon mitään valitsemisen varaa.
— Tämän otan ainakin, sanoit nostaen lasista ruusun, neilikan ja pari kieloa. Mutta jos otan tämän vielä, onko silloin liikaa? En voi kärsiä liikaa kukittamista kuvissa.
Tunsin sen ruusun Marjan eilen antamaksi ja sanoin vain:
— Hyvä on. Juuri niinkuin pitää. Panen ne paperiin. — Kas tässä!
Otit paperitötterön ja juoksit alas portaita:
— Nuppineuloja, äiti!
— Pistin pari paperiin — katsohan tarkemmin!
27.
Seuraavana päivänä panit toimeen tanssiaiset tovereillesi.