Silloin tippui vielä vettä räystäistä ja ruohokentät olivat ohuen lumen peitossa.
Mummo kasteli salissa kukkia ja asetti punaisen kaktuksen niin päin, että sen puhjenneiden kukkien runsaus täytti ikkuna-aukon. Toisessa ikkunassa rehoittivat ruusut, ja läntisellä seinällä korkealla olevalta pitkältä ikkunalaudalta riippuivat kukkivat lobeliat.
Hän kääntyi Kirstiin, joka iltaa odottaessaan ei näkynyt malttavan mihinkään ryhtyä.
— Tänään sinun täytyy auttaa äitiä! Ajattele, kuinka monta voileipää hänen täytyy laittaa! Voit latoa ne tarjottimelle sitä myöten kuin ne valmistuvat.
Tällainen juuri olikin Kirstin mieleistä. Hän lensi yläkertaan, vaihtoi puhtaan esiliinan eteensä ja hävisi keittiön puolelle. Olihan hänelläkin näissä tanssiaisissa osansa, sillä tulisihan Eijakin ja kaikki tyynni Kuuselasta ja kaikki Tapiolasta ja kaikki Kukkaisrinteeltä ja Lehtolasta ja Henrik eno ja Tea täti ja professorin väet ja yleensä kaikki. Ja ne olivat hänenkin tuttaviaan eikä vain Yrjön.
Yrjön toverit oli kutsuttu jo päivällisille.
He tulivatkin määrätyllä junalla ja tuiskahtivat yhtaikaa sisään, koko parvi valkolakkisia. Henrik eno rouvineen ja professori setä kaupungista ja tuttavat huvilayhteiskunnasta saapuivat vähän myöhemmin, mutta kaikki hyvissä ajoin ennen tanssiaisten alkamista. Siinä oli kaikenikäistä koolla, kuten maalla on tapana.
Tytöt juoksivat puutarhakäytäviä pitkin ihastuneina maalla-oloonsa. Ettekö pelkää kastuvanne? Mutta he nauroivat vain, eivätkä välittäneet lumesta tai kosteasta ruohikosta. Valkoiset tanssikengät jaloissa he hyppivät taimilavalle katsomaan kurkuntaimia tai nurmikon yli krokuksia poimimaan. Lumeen tuli jäljet, mutta he eivät tienneet kastuvansa.
He olivat solakkavartaloisia ja heleäihoisia, ja heidän paljaat käsivartensa hohtivat läpikuultavien hartialiinojen läpi. Alusta alkaen oli kevätillan kauneus saanut heidät valtoihinsa.
Nyt kelpasi tanssia ikkunat auki ja nuo soikeat koivut tuossa katsomassa, kuulemassa. Ja toukokuun yö kuultaisi vaaleasilmäisenä sisään ikkunoista. Silloin puutarha jäisi autioksi ja pisarat putoilisivat puista kenenkään niitä huomaamatta.