Tietysti. Mutta, se nyt ei ollut autettavissa.
— Älä nyt äiti — Kyllä me asiamme selvitämme. — Niin oli katseesi sanonut. Ja selvitittekin.
Sitä iltaa tosin en ole koskaan täysin ymmärtänyt, mutta kai te sen itse tiedätte. Viimeinenkin valssi soitettiin, mutta ette tanssineet sitä yhdessä.
Mutta tuota päivää ajatellessani on mieleni silti raskas. Silloin laskeutui varjo kohtalosi tielle ja valoisa hetki himmeni. Siinä oli aavistus kaiken katoavaisuudesta, nuoruuden ja rakkaudenkin haihtumisesta kuplana.
Mahtaako kukaan muu enää muistaa, miten valkoisen äänetön se ilta oli?
28.
Tanssin loputtua vieraiden tungeskellessa eteisessä ennättääkseen junalle, sanoit äkkiä:
— Minäkin lähden kaupunkiin.
— Ennätät kai takaisin viimeisellä junalla?
— Ennätän.