Oli ruvennut satamaan. Vesipisarat putoilivat ikkunalautaa vastaan, hyräillen yksitoikkoista säveltään.
Ja siihen nukuin.
Heräsin unestani kun verannan ovi kävi. Kuulin askeleita portailla ja sitten naputuksen ovelleni. Sinä, Yrjö, astuit sisään.
Voinko ottaa sitä puheeksi? Koskeeko se sinuun?
Mutta eihän enää — se on niin kokonaan takanasi nyt. Ja kuuluuhan se kaikki yhteiseen elämäämme.
Kesäsateen tuoksu lemusi vaatteistasi.
— Oletko hyvin märkä? — kysyin.
— En ollenkaan — vastasit reippaasti — eikä siellä ollut kylmäkään. He käskivät sanomaan terveisiä — heillä oli äärettömän hauskaa.
— Kenellä esimerkiksi?
— Kaikilla — Olavilla ja Jussilla ja Marjalla — ja he sanoivat, että sellaista pitäisi olla useammin, eivätkä he sillä tarkoittaneet yksin tanssia, vaan kaikkea muutakin — sitäkin että oltiin täällä maalla — ja kotona ja kaikki mukana — ja kaikkea.