— Suomme sinulle kaiken — jatkoin vielä — mitä onnesi ja rauhasi kaipaavat. Mutta täytyyhän sinun ajatella asiaa myöskin heidän kannaltaan…
— Niin, niin — mitäpä minulla oikeastaan on heidän kanssaan tekemistä?
— Sano, äiti — miten se tapahtui, se — että tulin?
— Äitisi kirjoitti kirjeen, jossa hän sinusta luopui. Ja isäsi kirjoitti alle.
— Hän luopui minusta? Hän sai kirjoitetuksi, että hän luopui minusta?
— Niin.
— He saivat molemmat kirjoitetuksi, että he luopuivat minusta?
— Niin.
Näyttäisinköhän sinulle tuon paperin — se oli ainoastaan parin askeleen päässä tuon laskulevyn takana — tuntisin heti käsialan ja hiukan kellertävän kuoren — mutta ei, ei — se olisi liian kouraantuntuvaa — Jumalan kiitos, ettet itse sitä keksinyt.
— Silloin katkesivat samalla siteet keskenämme — sanoit painokkaasti.
Mutta lausuit sen kuin jos olisit tuntenut suurta vapautusta.