Kotoinen tunnelma kiersi nuorten miesten suonissa ja näkyi kietovan pehmoiseen viihtymisen hymyyn vanhan kartanon niityt ja pellot, rannat ja näköalat, laiturit ja venevalkamat.

32.

Kun sitten saavuit kotiin pyöräilymatkaltasi, oli ruohokenttämme valkoisena kukkivaa apilasta. Ja se oli sinusta kaunista.

— Täällähän on rehevää — sanoit sinä. — Luulin että täälläpäin näyttäisi köyhältä kaiken sen rinnalla, mitä olen nähnyt.

Matkavaikutelmat täyttivät kokonaan mielesi. Olit käynyt Imatrat ja Punkaharjut ja risteillyt Laatokalla moottoriveneellä. Kolilla olit nähnyt auringon sekä nousevan että taasen laskevan. Nyt tiesit mielestäsi paremmin kuin ennen, mitä Suomi oli. Ja kun janoissasi olit pistäytynyt mökkipahaseen ja emännän kädestä saanut piimätuopin, olit ajatellut, että ihmiset olivat kuin maa, hyvää lajia, jolla on kehittymisen mahdollisuudet. Kaikki oli vanhan ja uuden välillä. Se oli suuriarvoista sille, jolla oli tulevaisuus edessään. Ja vähällä tultiin toimeen. Ei ollut torpissa sanottavasti kalustoa eikä lapsiressuilla montakaan vaatekappaletta yllään. Mutta ikkunasta siinsi lahti ja rannalla lämmitettiin sauna. Ja vuosittain laajeni uutispelto metsän laidassa.

Ja kaikki maaseudun ihmiset olivat mielestäsi kadehdittavia olentoja.

Mutta nyt sinua väsytti. Sinua väsytti niin että jalat olivat lyijyn raskaat. Mielelläsi olisit hiukan lepäillyt, mutta päivä oli määrätty, jolloin sinun piti ruveta harjoittelijaksi tehtaaseen, eikä täsmälleen saapumista nyt saanut mikään estää. Olihan sinulla muutamien vuorokausien huoahdus välillä, ja se sai riittää, sillä ethän sinä omasta mielestäsi ollut lainkaan rasittunut. Väsymyksesi ei merkinnyt mitään ja minäkin luulin sen olevan vain ohimenevää raukeutta pitkän pyöräilymatkan jälkeen.

Siihen aikaan oli paljon työtä mansikkamaassa, joka oli suuri ja täynnä meheviä marjoja. Kyykötin siellä päivät umpeen marjan poiminnassa, ja kuitenkin siellä aina oli kypsiä jäljellä. Levitin puuvillaa terttujen alle, jotteivät vajoaisi maahan ja tulisi mukaisiksi.

Se nyt on joka tapauksessa tehtävä, ajattelin itsekin uuvuksissani.

Mutta eräänä aamupäivänä me sitten lähdimme yhdessä kaupunkiin ostamaan työpukua harjoittelijalle. Löysimmekin ruskeavärisen pumpulipuvun, sellaisen »overallin», jota työmiehet käyttävät tavallisia vaatteitaan suojaamassa työpajoissa, ja toimme sen kotiin.