Äsken puhuit — äsken katsoit sinä — minne pakenit?
Itse — itse — minne katosit sinä?
Yhtäkkiä ainiaaksi poissa!
Mutta voima ei kuole.
Ihmishenki ei sammu.
Olit lähtenyt luotamme, emmekä saaneet sinua häiritä kaipauksellamme ja kysymyksillämme.
Ainoastaan sydämemme pohjasta kiittäen sinua siunata.
40.
Muukalainen, joka oli käynyt meitä tervehtimässä, oli aamupäivällä ollut sairaalassa kysymässä Yrjön tilaa ja saanut kuulla hänen olevan parempana. Päivä oli tukahduttavan kuuma ja autiot kadut painostavan helteiset. Matka oli ollut pitkä, ja asuntoonsa palattuaan hän paneutui levolle.
Hän nukahti.